AIV-palkittu Pentti Huovinen: ”Syö kuin keräilijä, ja suolisto kiittää”

Professori Pentti Huovinen on viime ajat tutkinut suolistobakteeriston vaikutusta terveyteen. Kongressimatkalta mukaan tarttui uusi ruokailumetodi, joka rauhoittaa elimistön tulehdustilan.

Sisko Loikkanen

Turun yliopiston bakteeriopin professori, lääketieteen ja kirurgian tohtori Pentti Huovinen vastaanotti joulukuussa 2021 arvostetun A. I. Virtanen -palkinnon, jonka myöntävät Suomalaisten Kemistien Seura, Suomen Biobio-seura ja Ravitsemuksen Tutkimussäätiö.

Huovinen kertoo ilahtuneensa kovasti palkinnosta, jota hän ei osannut lainkaan odottaa.

”Se oli minulle täydellinen yllätys”, professori tunnustaa.

Palkintoperusteluissa kiitetään Huovisen mittavaa uraa bakteriologian tutkijana. Hän on julkaissut noin 400 artikkelia, joihin on viitattu peräti 12 000 kertaa.

Professorin oman arvion mukaan artikkeleista reilut kaksisataa on vertaisarvioituja tutkimuksia, loput kotimaisiin lehtiin ja oppikirjoihin laadittuja tekstejä.

”Mutta ei artikkeleiden määrällä ole juurikaan merkitystä, ainoastaan laatu ratkaisee. Kaksikymmentä parasta artikkelia kertoo enemmän kuin muut yhteensä”, konkaritutkija sanoo ja kiittelee hyviä yhteistyökumppaneitaan.

”Heidän kanssaan tehdystä tutkimuksesta olen laatinut alan tasokkaimpiin tiedelehtiin artikkeleita, joista ykkösiksi nostaisin julkaisut New England Journal of Medicine ja Lancet -lehdissä.”

Omaan kärkituotantoonsa hän lukee kolme, neljä tutkimusta, jotka käsittelevät streptokokkeja, antibioottien käyttöä ja antibioottiresistenssiä.

AIV-palkinnon luovuttivat Pentti Huoviselle puheenjohtajat Hannu Koistinen (vas.) Biobio-seurasta, Anu Airaksinen Suomalaisten Kemistien Seurasta ja Tuomas Salusjärvi Ravitsemuksen Tutkimussäätiöstä. Kahden vuoden välein jaettava tunnustus sisältää 10 000 euron rahapalkinnon, hopeisen A. I. Virtanen -mitalin ja kunniakirjan.

 

Kuuma tutkimusaihe

Pentti Huovinen on viime vuodet paneutunut erityisen kuumaan aiheeseen eli siihen, kuinka suolistomikrobit vaikuttavat terveyteen ja sairastumiseen.

Suoliston bakteerit olivat pitkään melko unohdettu osa ihmisen elimistön toimintaa, mutta nyt tutkijat availevat ymmärrystä niistä yhä laajemmin.

Huoviselta ilmestyi hiljattain kirja Parantavat bakteerit (WSOY 2021), jossa hän kiteyttää ajankohtaisen tutkimustiedon suolistomme mikrobeista ja niiden vaikutuksista.

Mikrobien merkitys terveydelle alkoi paljastua siinä vaiheessa, kun ulosteen mikrobeja päästiin uusien tekniikoiden ansiosta tutkimaan kunnolla.

”Vallankumous tapahtui vuosituhannen vaihteessa, kun käyttöön otettiin molekyyligeneettiset menetelmät. Niiden ansiosta tutkimustyö nopeutui ja voitiin analysoida tuhansien ihmisten näytteitä.”

Ihmisen kantamien bakteerien yhteispaino on kilogrammasta puoleentoista. Bakteereita elää iholla ja limakalvoilla, mutta pääosa niistä piileskelee suolistossa, josta on tunnistettu peräti tuhatkunta bakteerilajia.

”Yleisimmin ihmisellä esiintyviä lajeja on suolistossa suunnilleen 160–200, mutta jokaisella meistä on aivan omanlaisemme bakteeristo. Bakteeritiheys on suurin paksusuolessa, joka lienee bakteerirunsain paikka maailmassa.”

Se, millaisia bakteereita kunkin suolisto sisältää, riippuu yksilön ravinnosta.

”Kaikki ruoka, jonka syömme, vaikuttaa suolistomikrobeihin, ja mikrobit puolestaan vaikuttavat terveyteemme”, professori kiteyttää.

Kilpailevat bakteerit

Jo kauan on tiedetty, että ravinnon sisältämät kuidut ovat hyväksi terveydelle. Kuitujen tehtävä suolistossa on kuitenkin alkanut selvitä molekyylitasolla vasta viime vuosina.

Suolistobakteerit käyttävät kuitua ravinnokseen. Ne toisin sanoen hajottavat suoleen päätynyttä kuitua. Hajotusprosessin tuloksena syntyy lyhytketjuisia rasvahappoja, kuten asetaattia, propionaattia, butyraattia ja sukkinaattia.

”Suolistossa on ainakin kymmeniä bakteereita, jotka tuottavat näitä lyhytketjuisia rasvahappoja”, Huovinen kertoo.

Elimistö käyttää tärkeitä rasvahappoja hyväkseen aineenvaihduntareaktioissa. Suoli tarvitsee lyhytketjuisia rasvahappoja, jotta se kykenee valmistamaan pinnalleen limakerroksen. Rasvahapot myös pitävät osaltaan yllä hyvää immuniteettia.

Terveen suolen seinämän pintaa peittävä limakerros suojaa seinämää suolessa kulkevalta aineelta.

Bakteerit käyvät suolistossa jatkuvaa kilpailua olemassaolostaan. Jos kuitua ei ole tarpeeksi, sitä hyödyntävien, lyhytketjuisia rasvahappoja tuottavien bakteerien määrä alkaa vähetä. Samalla valloilleen pääsevät pahisbakteerit.

”Jos suolistossa ei ole kuitua, bakteerit alkavat kuidun sijasta hajottaa limakerrosta, joka vähitellen vaurioituu ja ohenee. Tällaista ei-toivottua tulehdustilaa kutsutaan dysbioosiksi.”

Lyhytketjuisten rasvahappojen puute näkyy siis elimistössä tulehdusreaktioina, jotka voivat johtaa sairastumiseen.

”Dysbioosi on osa elimistön matala-asteista tulehdusreaktiota, joka nykytiedon mukaan kytkeytyy useisiin sairauksiin ja myös lihavuuteen”, professori selvittää.

”Kun tietyt bakteerit lisääntyvät suolistossa, ne edistävät tulehdustilaa. Sen seurauksena syntyy suuri määrä tulehdusaineita, jotka aiheuttavat muutoksia elimistöön. Läskissä on paljon tulehdussoluja.”

Parantavat bakteerit -kirjassaan Huovinen käsittelee muun muassa verenpainetautia, diabetesta, Crohnin tautia, keskushermoston sairauksia, Parkinsonin tautia, Alzheimerin tautia, MS-tautia, syöpiä ja allergioita, joiden syntymiseen suolistomikrobeilla näyttää tutkimusten mukaan olevan osuutensa.

Eräs Harvardin yliopiston tutkimus viittaa jopa siihen, että ihmisen bakteeristo kertoo sairastumisriskistä enemmän kuin hänen perimänsä.

Huovista kiinnostaisi tutkimus, jossa selvitettäisiin, kuinka sairastuminen muuttaa aiemmin terveen henkilön suolistomikrobistoa.

”Tämä tapahtuisi niin, että otettaisiin ihmiseltä suolistonäyte ajoissa, jo parikymmentä vuotta ennen hänen mahdollista sairastumistaan, ja taltioitaisiin näyte pakastimeen.”

”Jos ja kun tauti puhkeaisi, otettaisiin uusi näyte ja verrattaisiin kahta näytettä toisiinsa. Silloin voitaisiin nähdä, miten suoliston mikrobisto on muuttunut.”

Antibioottien jäävuori

Jotta suolen limakerros pysyy kunnossa, ravinnon täytyy siis sisältää riittävästi kuitua. Sitä saadaan kasvispainotteisesta ravinnosta.

”Puoli kiloa päivässä pitäisi syödä kasviksia”, professori ohjeistaa.

”On havaittu, että kasvisravintoa suosivat ihmiset voivat keskimäärin paremmin kuin muut. Syöminen määrää, millaisia bakteereita suolistossa on.”

Nykyihmisen kannattaisi Huovisen mukaan toimia samansuuntaisesti kuin muinaiset keräilijäkansat.

”Keräilijät söivät määrällisesti vähän mutta sen sijaan monipuolisesti, ja aina sellaisia kasviksia, joita kulloinkin oli saatavilla.”

”On edelleen suositeltavaa syödä pieniä määriä erilaisia ruokia, jotta suolistossa säilyy monipuolinen mikrobisto. Pekka Puskaa siteeraten muistuttaisin, että lautaselle kuuluvat eriväriset kasvikset, pähkinät ja siemenet.”

Muuttuu ihmisen ruokavalio sitten negatiiviseen tai positiiviseen suuntaan, seuraukset alkavat näkyä suoliston mikrobistossa nopeasti.

”Jo kahdessa viikossa tapahtuu oleellisia muutoksia. Pienikin ruokavalion säätäminen näkyy.”

Huovisen mielestä olisi tärkeää ottaa jo nuorena tavakseen syödä terveellisesti.

”Silloin ruoan vaikutukset elimistöön ovat hyvät eivätkä pahat”, kuuluu yksinkertainen perustelu.

Tutkijaa huolettaa jatkuvasti lisääntyvä antibioottilääkkeiden käyttö. Antibiootit tappavat mikrobeja, ja jokainen antibioottikuuri pahentaa suoliston tilannetta.

Monet taudinaiheuttajabakteerit oppivat myös kehittämään itselleen vastustuskyvyn lääkkeille, jotka eivät enää tepsikään niihin.

Huovinen vertaa antibioottiongelmaa jäävuoreen.

”Antibioottiresistenssi on jäävuoren näkyvä osa eli se osa, jonka seuraukset me tiedämme ja huomaamme.”

”Jäävuoren pinnan alle jäävä näkymätön osa taas on se haitta, joka antibiooteista aiheutuu suolistobakteereille. Tätä tuhoa me emme suoraan näe, mutta se toistuu aina, kun otamme antibioottilääkkeen.”

Mullistus Miamista

Muutama vuosi sitten Pentti Huovinen osallistui Miamissa tieteelliseen kongressiin, joka mullisti hänen omat ruokailutottumuksensa.

”Konferenssiin osallistui kolmisensataa henkeä, joista viisikymmentä oli amerikkalaisia alan huippututkijoita. Se oli tapahtuma, joka avasi minulle aivan uuden maailman.”

Miamissa suomalaisprofessori kuuli ensimmäisen kerran ruokailurytmistä, jota kutsutaan vuorokausipaastoksi.

Termi tarkoittaa sitä, että kaikki, mitä vuorokauden aikana syödään, syödään esimerkiksi kahdeksan tunnin aikana. Päivän viimeinen ateria voi tällöin osua vaikkapa kello 17:ään. Sen jälkeen alkaa paasto, joka jatkuu seuraavana päivänä nautittavaan aamiaiseen asti.

Huovinen itse noudattaa 14/10-rytmiä eli keskittää syömisensä vuorokauden kymmeneen tuntiin. Paastoa kestää näin ollen 14 tuntia. Vaihtoehtoisia malleja ovat 16/8- ja 18/6-dieetit.

Vuorokausipaaston myönteinen vaikutus perustuu siihen, että paaston aikana tulehdussolut lähtevät kehossa liikkeelle.

”Paaston seurauksena tulehdussolut siirtyvät luuytimeen, joten niiden määrä suolistossa ja myös elimistön muissa osissa vähenee. Näin elimistön tulehdustila rauhoittuu pitkäksi aikaa”, Huovinen kuvailee.

”Jos syödään jatkuvasti, tulehdus on käynnissä koko ajan.”

Vuorokausipaastolla on muitakin hyviä puolia. Keskivartaloon ei kerry kiloja, ja unen laatu kohenee.

On toki mahdollista, että paastoaminen ei aivan kaikille sovi.

”Varsinkin diabeetikoiden pitää keskustella vuorokausipaastosta oman lääkärinsä kanssa ennen kuin ryhtyvät siihen.”

Tutkija joka tapauksessa uskoo, että vuorokausipaasto otetaan osaksi lääketieteellisiä suosituksia jo lähivuosina.

Entä miten tavallinen kansalainen voisi tehostaa immuniteettiaan ja parantaa vastustuskykyään erilaisille taudeille?

”Kuitupitoisen kasvispainotteisen ravinnon suosimisen ja turhien antibioottihoitojen välttämisen lisäksi keskeisiä ovat liikunta ja riittävä uni, koska myös ne vaikuttavat suolistomikrobistoon”, professori listaa.

”Myös infektioita kannattaa pyrkiä karttamaan ja rajoittamaan mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi lasten päivähoidossa suositeltavia ovat pienet ryhmäkoot.”

 

Tiedettä koko kansalle

Aktiivisen tutkimustyön ja professorin viranhoidon ohessa Pentti Huovinen on aina ollut ahkera tieteen popularisoija.

”Jos en olisi lääkäri, olisin toimittaja”, hän myöntää naurahtaen.

”Unelma-ammattini olisi tiedetoimittajan työ, jossa saisi jatkuvasti tutustua uusiin kiinnostaviin aiheisiin.”

Utelias asenne ja journalistiset taipumukset myös näkyvät Huovisen teksteissä ja kirjoissa, joista hän on saanut ansaittua tunnustusta. Vuonna 2008 tutkija pokkasi tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon yhdessä kuvittaja Irmeli Matilaisen kanssa laatimastaan Heippa, täällä bakteerit -kirjasta.

Lehtikirjoitusten lisäksi Huovinen on suurelle yleisölle tuttu sekä radiosta että televisiosta, joissa hän on usein kertomassa niin mikrobeista kuin terveysasioista.

Alfa-tv:lle hän on jopa tehnyt 12-osaisen sarjan Suoraa puhetta terveydestä, jossa hän keskustelee valitsemiensa asiantuntijoiden kanssa erilaisista lääketieteellisistä aiheista.

”Mustavalkoisuus katosi”

Huovisella on ollut kiinnostusta myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Hän on toiminut pitkään kotipaikkakuntansa Turun kaupunginvaltuutettuna ja Varsinais-Suomen maakuntahallituksen jäsenenä.

Häntä mietityttääkin, olisiko kunnallis- ja aluepoliittinen aktiivisuus mahdollisesti osaltaan vaikuttanut A. I. Virtanen -palkinnon saamiseen.

”Jos niin sattuisi olemaan, niin tämä on kyllä ensimmäinen ja ainoa kerta, kun olen saanut etua yhteiskunnallisesta toiminnastani”, hän hymyilee.

Professori on joka tapauksessa herännyt katsomaan monia asioita uusin silmin. Käsitykset poliitikoista ovat muuttuneet.

”Mustavalkoisuus katosi ajattelusta kokonaan, kun aloin nähdä ihmiset poliittisten aatteiden takaa.”

Tieteentekijöitä politiikanteko ei yleensä juuri kiinnosta, mutta Huovisen mielestä pitäisi. Tutkijoiden kannattaisi pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnassa ja tulla esiin ajatuksineen.

”Turha on valitella tieteen asemaa, jos ei ole itse valmis toimimaan sen eteen.”

Kanttorina holvikirkossa

Harrastuksista professorille tärkein on lapsesta lähtien ollut musiikki, josta hänellä on jopa toinen ammattipätevyys.

Huovinen opiskeli Turun konservatoriossa liki kymmenen vuotta ja suoritti tutkinnot sekä pianossa että uruissa ja niiden jälkeen vielä kanttori-urkurin tutkinnon.

”Lääketieteellisessä hankin sitten opiskelurahoja kanttorin sijaisena Turun tuomiokirkossa”, hän muistelee.

Iltojen yksinäiset soittotuokiot ovat painuneet syvälle mieleen.

”Avasin aina lukitun pohjoisoven ja menin sisään tyhjään kirkkoon. Ei ole hienompaa kuin päästä harjoittelemaan sellaiseen paikkaan.”

Kiinnostus musiikkiin on periytynyt myös seuraavalle sukupolvelle.

”Toinen tyttäreni on käynyt Sibelius-akatemian ja toimii kuoronjohtajana. Toinen taas teki väitöskirjan pianon äänenmallinnuksesta Aalto-yliopiston signaalinkäsittelyn ja akustiikan laitoksessa ja työskentelee nyt äänitekniikan alalla Ruotsissa.”

 

Pentti Huovinen

 

  • Syntynyt Helsingissä vuonna 1956.
  • Turun yliopiston bakteeriopin professori 2010– ja Turun yliopistollisen keskussairaalan laboratoriotoimialueen ylilääkäri 2019–.
  • Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani 2014–2019, varadekaani 2012–2014, kliinis-teoreettisen laitoksen johtaja 2010–2011, assistentti ja apulaisopettaja 1979–1989.
  • THL:n (aiemmin Kansanterveyslaitos) ylilääkäri, tutkimusprofessori ja osastonjohtaja 2009–2014, 1990–2008.
  • Noin 400 tieteellistä julkaisua ja kirjoitusta. Useita tietokirjoja.
  • Euroopan kliinisen mikrobiologian ja infektiotautien yhdistyksen Award of Excellence ja useita muita palkintoja.
  • Naimisissa, kolme lasta.

Juttu on julkaistu Kemia-lehden numerossa 1/2022.

(Pääkuva Turun yliopisto) Ihmisen suolistossa käydään jatkuvasti hyvien ja pahojen bakteerien välistä taistelua. Kannattaa syödä niin, että hyvikset voittavat, neuvoo moneen kertaan palkittu bakteriologian tutkija Pentti Huovinen. 

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia