Betonin hiilijalanjälki kutistuu

Modernissa rakennetussa ympäristössä ei voi välttyä näkemästä betonia, vaikka yrittäisi.

Betonia on asuintaloissa ja monissa muissa rakennuksissa, tierakenteissa, tukimuureissa, silloissa, tunneleissa, rautateissä, vesitorneissa, satamalaitureissa, aallonmurtajissa ja lentokentillä.

Runsaasti lisää betonia piileskelee maan uumenissa. Siellä se palvelee esimerkiksi teiden ja rakennusten perustuspaaluina, maabetonina ja väestönsuojina.

”On selvää, että tätä erittäin käyttökelpoista materiaalia on vaikea, jos ei suorastaan mahdoton korvata”, sanoo Betoniteollisuus ry:n toimitusjohtaja Jussi Mattila.

Jättimäisenä teollisuudenalana betoniteollisuus tuottaa noin viisi prosenttia maailman kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.

”Betonissa on paljon asioita, jotka ympäristön kannalta eivät ole optimissaan, mutta joita ei kuitenkaan voida välttää”, toteaa betonitekniikan professori Jouni Punkki Aalto-yliopistosta.

Ilman betonia on hänenkin mielestään vaikea tulla nykymaailmassa toimeen.

”Huonosti käytettynä betoni on pahis, mutta hyvin käytettynä se ratkaisee monia yhteiskunnan tarpeita”, Punkki linjaa.

Betonin ilmastovaikutuksia pyritään kuitenkin nykyisin hillitsemään monin tavoin.

Suomalainen betoniteollisuus on jo hyvän aikaa kehitellyt keinoja päästöjensä suitsimiseen. Nyt ne ovat selvästi pienemmät kuin Euroopassa yleensä.

Millä keinoin betonin hiilijalanjälkeä siis kutistetaan? Lue koko juttu täältä.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia