EU suitsii mikromuovia – kuinka käy kenttien kumirouheen?

Kumirouheen hyödyntäminen jalkapallokenttien täyteaineena saatetaan kieltää. Kieltoehdotuksen syynä on, että rouhetta joutuu kentiltä ympäristöön.

Euroopassa pääsee joka vuosi ympäristöön noin 42 000 tonnia muovihitua tuotteista, joihin mikromuovi on lisätty varta vasten.

Määrästä yli kolmannes on peräisin urheilukentiltä, joilta vapautuu vesi- ja maaekosysteemeihin vuosittain arviolta 16 000 tonnia mikromuoviksi määriteltyjä hitusia.

Pienet muovipartikkelit kulkeutuvat maaperään ja vesistöihin nappulakenkien, tuulen ja hulevesien mukana.

SBR-kumirouhe eli styreenibutadieenikumi valmistetaan pääasiassa vanhoista autonrenkaista. Rouhe lisää tekonurmikentän kitkaa ja joustavuutta ja pitää nurminukan paremmin pystyssä.

Kerta-annos ei riitä, vaan rouhetta on lisättävä kentille säännöllisesti, sillä ympäristöön katoamisen lisäksi se painuu kokoon palloilijoiden painon alla.

Kaksi vaihtoehtoa

Ehdotuksen rouhepäästöjen vähentämiseksi on EU-komission pyynnöstä valmistellut Euroopan kemikaalivirasto Echa, jolta komissio saa punnittavakseen kaksi vaihtoehtoa.

Ensimmäisessä rouheen markkinoille saattaminen kiellettäisiin kokonaan kuuden vuoden siirtymäajalla.

Tämä tarkoittaa, että siirtymäajan jälkeen kentille ei voisi enää lisätä uutta rouhetta. Palloa pitäisi siis pelata ilman rouhetäydennystä tai remontoida kentät niin, että niillä voitaisiin hyödyntää muita täyttöaineita.

Toisessa vaihtoehdossa kumirouhetta saisi käyttää pelikentillä jatkossakin, mutta muovihitusten pääsyä ympäristöön vähennettäisiin erilaisin teknisin keinoin ja käyttäjäkulttuurin muutoksin.

Tämä tapahtuisi esimerkiksi asentamalla suodattimia sadevesijärjestelmiin, laitaelementtejä kentän sivustoille ja kenkäharjoja kulkureiteille. Myös lumen poistoon kiinnitettäisiin huomiota.

Keinot pitäisi ottaa käyttöön kolmivuotisen siirtymäajan kuluessa.

Echan oma riskinarviointikomitea pitää vähentämisen näkökulmasta tehokkaampana vaihtoehtona täyskieltoa.

“Mielestämme erilaiset [tekniset] päästöjen vähentämiskeinot eivät tarpeeksi tehokkaasti estä normaalista kulumisesta ja käytöstä aiheutuvaa mikromuovin kulkeutumista kentiltä”, sanoo komitean puheenjohtaja Tim Bowmer.

Kemikaaliviraston sosiaaliekonominen komitea alleviivaa, että kyseessä on poliittinen valinta siitä, mitä arvoja halutaan painottaa.

Palloliitto huolestunut kustannuksista

Suomen Palloliiton mukaan Suomessa on 420 tekonurmikenttää, joista noin neljäsosa on urheiluseurojen rakennuttamia. Loput ovat kuntien omistuksessa.

Liiton olosuhdepäällikkö Tero Auvinen sanoo, että kaikkien suomalaisten keinonurmikenttien uudistaminen maksaisi 100−150 miljoonaa euroa ja vanhan materiaalin kierrätys lisäksi noin 15 miljoonaa.

Hänen mielestään mahdollinen rouhekielto tarkoittaisi koko kenttärakenteen ja osittain myös kentän alapuolisen rakenteen uusimista.

Kemikaaliviraston asiantuntija Christoph Rheinberger muistuttaa, että kenttiä remontoidaan muutenkin.

”Suurin osa nykyisistä kentistä uudistettaisiin joka tapauksessa ehdotetun siirtymäajan puitteissa, sillä tekonurmikentän käyttöikä on noin 10 vuotta.”

Korkkia ja kookosta

Kumirouheelle on vaihtoehtoja, mutta niiden saatavuus on vielä rajallista ja hinnat usein rouhetta korkeampia. Tilanne voi elää, jos ja kun kysyntä lisääntyy.

Luonnollisia täyteaineita olisivat esimerkiksi luonnonkorkista ja kookoskuidusta tehdyt.

Maamme pohjoinen sijainti tuo kuitenkin haasteensa.

”Suomessa on kokeiltu yhtä korkkirouhekenttää, mutta korkki jäätyi täkäläisissä olosuhteissa, ja se piti poistaa”, Palloliiton Tero Auvinen kertoo.

Lisäksi luonnollisiinkin vaihtoehtoihin voi liittyä ympäristö- ja terveysongelmia. Jos luonnonmateriaaleja käsitellään palonestoaineilla tai homeenestoaineilla, syntyy kemikaalikuormaa.

Materiaalien maatuminen kostealla kentällä taas voi tuottaa kentälle esimerkiksi homepölyä.

Myös luonnonmateriaalien tuotannolla ja kuljetuksilla on vaikutuksensa, joiden suhteuttaminen kumirouheen ympäristöjalanjälkeen ei ole yksioikoista.

Aiheesta kerrotaan lisää helmikuun alussa ilmestyvässä Kemia-lehdessä 1/2021.

Katja Pulkkinen


 

Tartu Kemia-lehden tilaustarjouksiin:

  • Tilaa itsellesi tai lahjaksi läheiselle – 69 euroa. Hintaan kuuluu sähköinen näköislehti, jota on helppo lukea ja jakaa.
  • Kannusta koululaista tai opiskelijaa lehtilahjalla – 49 euroa
  • Kiitä opettajaa ja lahjoita lehti kouluun – 19 euroa

Katso lisätiedot ja tee tilaus täällä.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia