Fossiili hyökkää – antaudummeko vai puolustammeko oikeuttamme tulevaisuuteen?

Helmikuun lopussa maailmaa vavahduttivat synkät uutiset.

Torstai 24.2.2022 jää historiaan päivänä, jona luottamukseen, keskinäisriippuvuuteen ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuva maailmanjärjestys haavoittui sodassa. Vladimir Putinin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Ulkoministeri Pekka Haavisto totesi eduskunnan täysistunnossa, että samalla Venäjä hyökkäsi eurooppalaista turvallisuusjärjestystä sekä kansainvälistä oikeutta vastaan.

Putin nosti pelotteeksi myös ydinaseet. Äkkiä koko ihmiskunnan tulevaisuus on uhattuna.

Ihmiskunnan tulevaisuudesta on kyse myös toisessa uutisessa, joka jäi sodan melskeen jalkoihin. 28.2.2022 hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi raportin ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja niihin sopeutumisesta.

Ympäristömme on jo pahasti haavoittunut ihmisen toimien seurauksena. Nyt on viimeinen aika ryhtyä korjaamaan ja torjumaan vahinkoja.

Näillä kahdella kriisillä on kohtalonyhteys. Yksi Venäjän hyökkäyssodan taustavaikuttimista on kyvyttömyys siirtyä tuhoavista toimintamalleista eheyttäviin.

Veli-Pekka Tynkkynen, Venäjän ympäristöpolitiikan professori Aleksanteri-instituutista, totesi Helsingin Sanomien haastattelussa helmikuun lopussa, että Putinin hallinnon ilmasto- ja energiasiirtymään liittyvät pelot ovat yhtenä motiivina sodan taustalla.

60 prosenttia Venäjän kaikesta viennistä EU-maihin oli energiatuotteita vuonna 2019. Putin ei ole valtakautensa aikana rakentanut Venäjän taloudelle uusia kivijalkoja, vaan tulot tulevat pitkälti öljyn ja kaasun viennistä. Tynkkysen mukaan juuri nykyinen hallinto on kietonut valtansa tiiviisti kaasu- ja öljytuloihin.

Eurooppa taas suunnittelee siirtyvänsä tulevaisuudessa fossiilisista uusiutuviin energioihin Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti.

Vielä toistaiseksi Keski-Euroopan vihreä siirtymä on kesken ja monet maat ovat huomattavan riippuvaisia venäläisestä kaasusta ja öljystä. Siksi vielä hetken Venäjällä on valta käyttää energiariippuvuutta vipuvartenaan.

Sitä se onkin käyttänyt. Venäjä piti koko talven ajan kaasutoimitukset Eurooppaan minimissä, mikä voimisti energian hintapiikkejä kaikkialla Euroopassa.

Sodan seurauksena EU ja Yhdysvallat langettivat Venäjälle voimakkaita talouspakotteita. Tätä kirjoitettaessa Venäjä ei vielä ole vastannut niihin, mutta on odotettavissa, että pakotteiden ja vastapakotteiden vuoksi energia kallistuu entisestään ja inflaatio kiihtyy.

Sotatilanteessa hiilidioksidipäästöjen vähentäminen voi tuntua triviaalilta. Jos siirrämme ilmastonmuutoksen hillinnän odottelemaan parempia aikoja, pelaamme Putinin pussiin.

Ilmastonmuutos etenee myös sota-aikana. Meillä ei ole varaa lykätä vihreää siirtymää. Kun fossiilinen valta hyökkää, antaudummeko? Vai puolustammeko oikeuttamme ihmiskunnan tulevaisuuteen?

Elina Saarinen
Kirjoittaja on kiertotalouden erikoislehden Uusiouutisten päätoimittaja. Teksti on lehden maaliskuun numeron pääkirjoitus.

Kuva: Tero Pajukallio

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia