Hetki joka muutti tarinani

ISTUIN YSTÄVÄNI kanssa olohuoneen lattialla piknikillä. Keskustelimme, nauroimme, kuuntelimme musiikkia ja olimme hetkessä kiireettömästi.

Keskityimme aidosti kuuntelemaan toisiamme. Välillä kumpikaan ei puhunut mitään, vaan antoi omien ajatustensa virrata.

Mieleen jäänyt keskustelumme nousi valinnoista. Miten teemme valintoja ja miten niillä on aina oma hintansa. Saamme tai saavutamme valinnalla jotakin, mutta samalla luovumme jostakin.

Jäin pohtimaan omia valintojani, joiden vaikutukset näkyvät yhä elämässäni. Mitä niiden takana on, miksi toistan vanhoja kaavoja.

Sain kiinni lapsuudessani kerrotusta tarinasta: Olin syntynyt keskosena, eikä minun uskottu selviävän tai ainakaan kehittyvän normaalisti.

Hetken tunsin ärtymystä – taasko tämä sama tarina? Johan tätä oli käsitelty moneen kertaan. Kunnes tajusin, ettei minun kannata yrittää mitätöidä tuota tarinaa ja tunnetta.

Mitä en ollut kyennyt aiemmin näkemään? Mikä viesti tarinan takana oli? Mitä en ollut vielä oppinut itsestäni?

ÄKKIÄ VASTAUS oli edessäni.

Tajusin, miten lapsena kuultu tarina vaikuttaa yhä arkisiin valintoihini ja miten se hiipii salakavalasti rajoittamaan ajatteluani ja tekojani.

Pahimmillaan se on rajoittanut mieltäni hiljaisesti sabotoimalla, jolloin samat virheet toistuvat aina uudestaan.

Kiersinkö vain suurta ympyrää, joka päätyy samaan lähtöpisteeseen? Olisiko nyt aika räjäyttää oman mielen viimeiset rajoitukset?

Vanha tarinani juontuu selviämistäni epäilleen kätilön kommenttiin, joka on elänyt omassa ja läheisteni mielessä tähän päivään asti.

Aloin pohtia: Ehkä kätilö oli peloissaan puolestani ja siitä, miten pystyisi pelastamaan minut. Ehkä hän oli ymmällään äitini hädästä, että menehtyisin.

Tajusin, että tarinahan on täynnä rakkautta, välittämistä ja menettämisen pelkoa!

EMME VOI päästää asioista irti ennen kuin ymmärrämme niiden syvällisemmän opetuksen. Oma oppini oli, että näkökulman avartaminen muuttaa koko tarinani.

Millaisia valintoja elämässä vastedes teenkään, en aio enää rajoittaa itseäni, vaan annan loppuelämälle mahdollisuuden.

Olen päättänyt olla rohkeampi.

Olen aloittanut uuden tarinan, joka alkaa näin: ”Tässä tarinassa on onnellinen loppu. Tämä on kertomus periksiantamattomuudesta. Tämä on tarina lempeydestä. Tämä tarina on yhtä ainutlaatuinen kuin sinäkin.”

Oman oivallukseni rohkaisemana kannustan sinua pohtimaan omaa tarinaasi syvällisesti. Elämällä on sinulle annettavaa, kun katsot lempeästi ja rohkeasti menneeseen ja päästät irti.

Uusi polku odottaa

Jotta voit kirjoittaa uuden luvun elämässäsi ja astua seikkailuun, selvitä, pitääkö jokin sinua kiinni menneessä.

Tule tietoiseksi asioista, jotka mahdollisesti rajoittavat tai syövät rohkeuttasi. Tällaisia asioita pohtimalla pääset eteenpäin:

  1. Minkä totutun tavan haluat rikkoa?
  2. Mikä on asia, joka toistuu elämässäsi?
  3. Missä sen alkuperä on? Mihin tarinaan se liittyy?
  4. Mitä et ole vielä nähnyt tarinassa?
  5. Vaihda näkökulmaa: Millainen tarinasi on, kun katsot sitä muiden silmin?
  6. Mitä voit oppia, mikä on tähän asti ollut piilossa sinulta?
  7. Päästä lempeästi irti – anna sen mennä.
  8. Kirjoita uusi luku elämässäsi. Aloita alkusanoista ja kirjoita ne itsellesi muistiin. Jatka uuden tarinan kirjoittamista – Sinä olet Mestari!

Tuntemattoman ajattelijan sanoin: ”Et tarvitse voimaa päästääksesi jostakin irti. Se, mitä todella tarvitset, on ymmärrys”.

Tiina Latikka
Kirjoittaja työskentelee ammatticoachina ja työnohjaajana. Lisätietoja Tiina Latikasta löytyy osoitteista www.sillanrakentaja.fi ja www.sisu.online.

Alkuperäinen blogi on julkaistu 1.8.2019 kollega.fi-verkkolehdessä, jossa se oli vuoden 2019 luetuin blogiteksti.

Miten tarina jatkuu?

Lue Tiina Latikan blogi 8.1.2020 kollega.fi-sivustolta:
Selviytymis­tarina, josta tuli henkeä­salpaava

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia