Humaani diskurssi

HUMANISTIN KANSSA keskusteleminen on tunnetusti taitolaji. Luonnontieteellisesti orientoituneelle tehtävä on melkein mahdoton.

Jo pelkkä yritys on kuin heittäisi vettä tuleen. Parhaassakin tapauksessa lopputulema on vähintään sakeaa höyryä.

Ote elävästä empiriasta. Insinööri yrittää selittää humanistille, miksi koiran ulkoiluhihna vinkuu. Esitys sisältää tuulen voimakkuuden, suunnan, nauhan värähtelyn ja resonanssin.

Tätä jankataan 32 minuuttia ja 15 sekuntia. Siinä vaiheessa riitasoinnut alkavat resonoida oikein kunnolla.

Huutokilpailun finaalissa humanisti ilmoittaa, että syyllinen on insinööri, joka on selostanut ilmiön aivan väärin.

Oikea tapa olisi ollut sanoa, että ”se on fysiikkaa”.

Jos siis seuraavaksi joutuu avaamaan esimerkiksi liimaamisen periaatteita, on turha aloittaa adheesiosta.

Humanistin kohtaamisesta selviää ytimekkäällä toteamuksella: ”se on kemiaa”.

VASTAAVASTI JOS päätyy puimaan humanistin kanssa auton varaosien hintaa, ei kannata kertoa jakohihnan uusimistarpeesta eikä ainakaan sen kiristysrullista tai pumpusta.

Huomattavasti parempaan lopputulokseen pääsee konsentroimalla kaiken tarpeellisen yhteen kolmen sanan virkkeeseen: ”se on auto”.

Humanistin käsitys autosta on muutenkin omanlaisensa. Kun humanistilta kysyy uuden työsuhdeauton merkkiä, saa vastaukseksi: ”se on punainen”.

Ekonomit, merkonomit ja muut taloushessut ovat tässä asiassa puolihumanisteja.

Ekonomi kyllä erittelee kulkuvälineet merkin mukaan. Ekonomilla on Audi, Seat tai Volkswagen.

Insinööri taas näkee koko merkkijonon Modularer Querbaukasten -pohjalevyinä.

Teknokraatti tietää, että auton keulaan voi ripustaa minkä rinkelin tahansa, mutta pohjalevy tekee pellistä menopelin.

HUMANISTIN HANKALASTI käsiteltävä alalaji on juristi. Juristi on henkilö, jolla on miljoona syytä olla tekemättä mitään.

Advokaatin viimeinen oljenkorsi ovat ihmisoikeudet. Mitä tahansa haluat tehdä, lakinikkari löytää jonkun, jonka oikeuksia tekeminen loukkaisi.

Pykälien saastuttamista ihmissuhteista onneksi pääsee perkaamalla lainopilliset nalkuttajat frendilistalta ja lopettamalla Virallisen Lehden lukemisen.

Jos sitten juristilla on oikeasti asiaa, sen huomaa kirjattuna kirjeenä saapuvasta haasteesta.

Haasteistakin selviää helposti sillä, ettei nouda kirjattuja postilähetyksiä lainkaan. Kukaan ei kuitenkaan lähetä syntymäpäiväkutsuja eikä mitään muutakaan kivaa kirjattuna.

KOKEMATON SAATTAA kuvitella, että kommunikaatio-ongelmilta välttyy, kun diskuteeraa vain oman teknokraattisen työyhteisönsä sisällä.

Väärin. Kollegalle voi periaatteessa esittää tosiasiat tosiasioina, mutta ymmärrys on paha ikärasisti.

Myös insinöörien keskinäinen viestintä on sopeutettava vastaanottajan mukaan.

Joukossa voi aina olla niitä, jotka tenttivät analyyttisen kemian tai piirianalyysin vuonna miekka ja kirves, kun tekniikka oli nuorta ja kehittymätöntä.

Nykynuorille taas on turha puhua muusta kuin biteistä, jaavoista ja ceeplusplussista. Pythonin pilaamille ei auta jakoavainta antaa, ei ainakaan ilman tuuman paksuista ohjekirjaa mieluiten pdf-formaatissa.

IHMISTEN VÄLISESSÄ keskustelussa varmaa on siis vain väärinymmärrys. Oikein ymmärtäminen tapahtuu vain sattumalta.

Se johtuu siitä, että ”se on ihminen”.

Keemikko
Ymmärrettävästi väärin ymmärretty

Kirjoittaja on Kemia-lehden pakinoitsija, joka väittää katsovansa maailmaa erlenmeyerlasien läpi. Valkoisen takin alla piilee kuitenkin monitaitoinen maailmankansalainen, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia