Hyvyyden liekki loistaa kirkkaimmin keskellä pimeää

ON VUOSIA, jolloin kaamoksen aika tuntuu vielä tavallista pimeämmältä. Tämä vuosi kuuluu niihin.

Olen sytyttänyt kynttilöitä, kuunnellut mieltä kannattelevaa musiikkia ja lukenut tarinoita toivosta.

Mikä saa vainotun uskomaan hyvään kuolemansellissä?

”Hyvien voimien ihmeellinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin”, kirjoitti natsien vangitsema Dietrich Bonhoeffer rakkailleen vuoden 1944 lopulla. Hän oli saksalainen teologi ja pappi, josta oli tullut vastarintaliikkeen aktivisti.

Viestiä kirjoittaessaan hän aavisti jo kohtalonsa, sillä joulun alle määrätty oikeudenkäynti oli peruttu ilman selityksiä.

BONHOEFFER USKOI, että pahan voimistuessa hyvyyden liekki saa tilaa loistaa entistä kirkkaammin.

Miehitetyssä Tanskassa kävi syksyllä 1943 juuri näin, kertoo Rutger Bregman teoksessaan Hyvän historia.

Maan sosiaalidemokraattisen puolueen johto sai 28. syyskuuta natsiunivormuun pukeutuneen yllätysvieraan ja tältä pysäyttävän tiedon: Gestapo oli aloittamassa Tanskan juutalaisten pakkosiirron tuntemattomaan määränpäähän.

Laivat odottivat jo satamassa.

Kööpenhaminaan sijoitettu saksalaisdiplomaatti Georg Duckwitz oli liittynyt natsipuolueeseen 1930-luvun alussa. Tätä hän ei voinut sulattaa.

Yritettyään turhaan estää operaation Duckwitz oli matkustanut Tukholmaan ja saanut lupauksen, että Ruotsi avaa ovensa pakoon pääseville.

Nyt kaikki oli kiinni tavallisten tanskalaisten halusta auttaa. Valinta oli tehtävä heti.

Viesti kiiri nopeasti. Tuhannet ryhtyivät samaan aikaan operaatioon, jota ei olisi voinut harjoitella ennalta.

Koulut ja sairaalat avasivat ovensa. Pienet kalastajakylät ottivat vastaan pakolaisaallon. Poliisit kieltäytyivät yhteistyöstä natsien kanssa.

Parissa päivässä lähes kahdeksantuhatta juutalaista ja heidän omaistaan pelastettiin Juutinrauman salmen yli Ruotsiin. Gestapon käsiin jäi tyhjää, ja laivakuljetus oli peruttava.

Solidaarisuuden palo oli niin tarttuvaa, että muutamat natsijohtajat Tanskassa alkoivat epäillä oikeuttaan tuhota kokonainen kansa.

DIETRICH BONHOEFFERIN elämä päättyi 9. huhtikuuta 1945, sodan viimeisinä päivinä. Gestapolla oli kiire teloittaa ne, jotka eivät ainakaan saisi jäädä henkiin.

Voittiko pahuus?

Natsi-Saksan pimeät teot on sittemmin läpivalaistu ja tuotu näkyviin. Omaatuntoaan seuranneen aktivistin tarina muistuttaa, etteivät kaikki saksalaiset olleet natsimielisiä, eivätkä kaikki vaienneet rikoksista.

Teloittajat ovat jo painuneet unhoon, mutta Bonhoefferin nimi jäi elämään. Hänen teoksensa Kirjeitä vankilasta on rohkaissut ja inspiroinut lukemattomia ihmisiä kaikkialla maailmassa.

Suomalaiset tuntevat hänet parhaiten Anna-Maija Raittilan suomentamasta runosta Hyvien voimien suojaan, josta on muokattu virsikirjan virsi 600.

Leena Joutsen
Kirjoittaja on Kemia-lehden päätoimittaja. Blogi on versioitu lehden joulukuun numeron pääkirjoituksesta.


 

Ida Elinan tulkinnan virrestä Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan voi kuunnella YouTubessa.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia