Jätevesiliete sopii parhaiten pitkäaikaiseen lannoitukseen

Jätevedenpuhdistamoissa syntyvä liete soveltuu etenkin pitkäaikaiseen fosforilannoitukseen.

Tämä selvisi Luonnonvarakeskuksen, Ruokaviraston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimushankkeessa.

Puhdistamoissa käytetään fosforin poistamiseen saostuskemikaaleja, joiden epäillään heikentävän lietetuotteiden tehoa fosforilannoituksessa.

Asia vahvistui tutkimuksessa. Lietteen lannoitusvaikutus oli sitä heikompi, mitä korkeampi saostuskemikaalien eli raudan ja alumiinin pitoisuus suhteessa fosforipitoisuuteen oli.

Ensimmäisessä sadossa jätevesilietefosforin käyttökelpoisuus oli 10 prosenttia.

Pidemmällä ajanjaksolla fosforin käyttökelpoisuus kuitenkin parani suhteessa väkilannoitefosforiin ja oli kolmivuotisen kokeen aikana korkeimmillaan noin 40 prosenttia.

Jätevesilietteiden käyttö ei uhannut ruokaturvallisuutta. Lietteiden raskasmetallipitoisuudet eivät kohottaneet sadon raskasmetallipitoisuuksia väkilannoitefosforiin verrattuna.

Lietteiden prosessoinnilla vaikutuksia haitta-aineisiin

Orgaanisten haitta-aineiden pitoisuuksia tutkittiin muun muassa mädätetystä, kompostoidusta ja pyrolysoidusta lietteestä.

Kompostoidussa lietteessä polyaromaattisten hiilivetyjen eli pah-yhdisteiden ja joidenkin lääkeaineiden pitoisuudet olivat pienempiä kuin mädätteessä.

Sen sijaan palonsuoja-aineina hyödynnettävien pbde-aineiden ja muun muassa pintakäsittelyaineina käytettävien pfaa-yhdisteiden pitoisuudet olivat kompostissa yhtä suuret tai jopa suuremmat kuin mädätteessä.

Jätevesilietteen pyrolysointi alensi useimpien tutkittujen orgaanisten haitta-aineiden pitoisuuksia. Joidenkin yhdisteiden pitoisuuksiin se ei kuitenkaan vaikuttanut lainkaan tai jopa kasvatti niitä.

Pyrolysoinnin vaikutus haitta-aineisiin vaatii siis lisätutkimuksia.

Lääkeaineet voivat muodostaa riskin maaperälle

Ympäristöriskinarvioinnissa tutkijat selvittivät joidenkin orgaanisten haitta-aineiden, muun muassa biosidien ja lääkeaineiden pitoisuuksia maaperässä.

Tämä tehtiin laskennallisesti ottamalla huomioon niiden pitoisuudet lietetuotteissa ja pysyvyys maaperässä.

Haitattomaksi arvioitu pitoisuus ympäristössä ylittyi biosidina käytettävällä triklosaanilla sekä fluorikinoloniantibiooteilla eli norfloksasiinilla, siprofloksasiinilla ja ofloksasiinilla.

Lääkeaineista 17β-estradioli, ibuprofeeni, karbamatsepiini, tetrasykliini, diklofenaakki ja metoprololi voivat tutkijoiden mukaan aiheuttaa riskiä maaperässä.

Myös pysyvät orgaaniset yhdisteet, kuten pbde- ja pfaa-yhdisteet, saattavat kertyä viljelymaahan, jos niitä sisältäviä lannoitevalmisteita levitetään pellolle toistuvasti.

Tutkimuksen loppuraportin voi lukea täältä.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia