Kesäyön taiassa versoo suuri keksintö

[pääkuva] Koetilan lehmät (Laura Raivio, Mikko Rokka, Heidi Ripatti ja Tiina Rönnberg) mölisevät toiveikkaina, kun A. I. Virtanen (Heikki Herva) ja assistentti Suvi (Suvi Lahdenmäki) kokeilevat ties monennenko kerran AIV-rehun valmistusta. Kuva: Mikael Rekola

——————————————————————————–

 

Laulavat lehmät, mainiot maahiset ja kelmi komissaari maustavat A. I. Virtasen ja hänen apuriensa ikimuistoista juhannusta Vantaan Navethaliassa.

”Joko olet osa ongelmaa, tai sitten osa ratkaisua.”

Tuleva nobelisti Artturi I. Virtanen tuijottaa tiukasti silmiin lehmää, joka karsastaa jälleen yhtä uutta versiota AIV-rehusta.

Kahdeksatta vuotta on tehty tuotekehitystä, ja nyt uhkaa rahoitus tyrehtyä. Lehmäpoloille on jo tilattu teuraskuljetus.

Auttaisiko juhannusyön taika?

Finlandia-palkittu kirjailija ja teatteriohjaaja Juha Hurme on käsikirjoittanut ja ohjannut Vantaan Näyttämölle riemukkaan Rehu-Virtasen, jota voi suositella lämpimästi kulttuurin, tieteen ja sivistyksen ystäville.

Laulunäytelmän sävellykset on luonut Tuija Rantalainen, tuotannosta ja rooleista vastaa monitaitoinen ryhmä harrastajateatterilaisia.

Kesäkuussa kantaesityksensä saanutta näytelmää esitetään elokuun lopulle asti valtion entisellä koetilalla Hiekkaharjun Navethaliassa, joka toimii nykyisin Vantaan kesäteatterina.

Nobelisti itsekin on työskennellyt aikoinaan tilalla, joka tarjoaa nostalgisine navettoineen ja AIV-rehutorneineen täydelliset puitteet tiedekomedialle.

Valtion entinen koetila Hiekkaharjussa on loistava miljöö nobelistista kertovalle näytelmälle, kiittelee Kemia-lehden päätoimittaja Leena Joutsen. Kuva: Markku Joutsen

Näytelmä osuu sopivasti AIV-rehun juhlavuoteen, sillä Virtanen jätti patenttihakemuksen keksinnölleen helmikuussa 1929.

Jo samana vuonna rehua säilöttiin uudella menetelmällä kolmellatuhannella maatilalla, ja lähes 9 000 maanviljelijää sai koulutusta AIV-kursseilla.

Pian hänestä tuli koko kansan Rehu-Virtanen, ja maatiloille nousi kymmeniätuhansia AIV-torneja.

Rakkaudesta historiaan

Näytelmästä huokuu kirjailijan rakkaus historiaan. Viittaukset Homerokseen, Aleksis Kiveen ja J. L. Runebergiin ovat tarkkoja.

Romanttishumoristiseen kudelmaan on saatu innoitusta William Shakespearen Kesäyön unelmasta.

Itse nobelistin työtä ja persoonaa kuvatessaan Hurme luottaa taiteelliseen vapauteen.

Vaikka kaikki käänteet eivät läpäisisi faktantarkistusta, esitys rakentaa todenmakuisen kuvan työlleen omistautuvasta, suurisydämisestä kemististä, joka vaatii paljon niin itseltään kuin alaisiltaan.

Työtoverit ja lehmät lohduttavat, kun sydänsurut painavat dosentti Tomppea (Tomi Sirén, keskellä). Kuva: Mikael Rekola

”Mitenkä me juhlitaan tänä vuonna?”, kyselee assistentti Suvi keskikesän juhlan kynnyksellä.

”Arvatenkin vanhaan malliin. Aattona suursiivous ja juhannuspäivänä herätys töihin vasta kello kuusi normaalin viiden sijaan”, dosentti Tomppe nyreilee.

”Naulan kantaan! Mikä on tutkimusryhmämme motto?”, Virtanen tenttaa Suvia.

”Älä eksy totuudesta, älä velvollisuudesta, vaan tee jotain kansantaloudellisesti hyödyllistä. Ja pelasta samalla maailma, kasvit, eläimet ja ihmiset.”

”Jetsulleen. Meidän ei ole varaa sluibailla vanhemman tai uudemman taikauskon pyhittäminä päivinä. ’On pakko painaa pitkää päivää’, kuten vanha kansa sanoo. Puurolle!”, Virtanen päättää kapinanpoikasen ja tarjoilee avustajilleen ekologista sellupuuroa jälleen uusilla mausteilla.

Tulevien esitysten ajankohdat voi katsoa Vantaan Näyttämön kotisivuilta.

Leena Joutsen

 

Lisää A. I. Virtasesta

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia