Kivikaudella tehtiin koruja ja helistimiä myös ihmisluusta

Kivikauden ihmiset valmistivat eläinten ja hampaiden luista riipuksia käytettäviksi vaatteiden koristeina tai helistiminä.

Riipusten raaka-aineena hyödynnettiin kuitenkin myös ihmisluita. Yllättävä asia paljastui Helsingin yliopiston tutkimuksessa, jossa paneuduttiin yli 8 200 vuotta vanhoihin hautalöytöihin uudemman kerran.

Haudat löytyivät arkeologissa kaivauksissa, jotka tehtiin 1930-luvulla Äänisen Peurasaarella (venäjäksi Olenij ostrov). Tuolloin otettiin talteen 177 haudan vainajien maalliset jäännökset ja erilaisia esineitä.

Hammasriipusten ja pienoisveistosten perusteella pääteltiin, että hirvi, majava ja karhu olivat ihmisille tärkeitä eläimiä.

Joistakin luuriipuksista ei kyetty tunnistamaan lajia, joten apulaisprofessori Kristiina Mannermaa lähetti ne Isoon-Britanniaan Yorkin yliopiston BioArCh-keskuksen analysoitaviksi.

Kun luunäytteiden proteiinien aminohappoja tutkittiin keskuksen ZooMS-massaspektrometrimenetelmällä, selvisi, että riipuksista suurin osa oli peräisin hirvestä tai jostakin nautaeläimestä. Kahdentoista riipuksen materiaali oli kuitenkin ihmisen luuta.

Ihmisluuriipukset ovat rikottujen pitkien luiden säleitä, joihin on kaiverrettu yksi tai kaksi uraa.

Kaksi ihmisen reisiluusta tehtyä riipusta. Kuva Anna Maljutina/Kunstkamera

Äänisellä ei epäillä ihmissyöntiä

Ihmisluuta tiedetään käytetyn esineiden raaka-aineena muun muassa Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

Vihollisten ruumiinosia on joskus pyritty häpäisemään työstämällä niitä ja pitämällä niitä esillä. Toisaalta sukulaisten ruumiinosia on kannettu mukana kunnioituksesta tai kiintymyksestä esimerkiksi juuri riipuksiksi jalostettuina.

Tavallisesti ihmisluun käyttö yhdistetään ihmissyöntiin, sillä luissa on usein jälkiä myös lihojen irrottamisesta. Ihmissyöntiä on kuitenkin vaikeaa todentaa arkeologisten löytöjen perusteella, sillä kiistatonta todisteaineistoa on vähän.

Kristiina Mannermaan mukaan rituaalinen ihmissyönti oli ehkä tiedettyä yleisempää kivikaudella. Ääniseltä tehdyt löydöt eivät kuitenkaan rituaaliin viittaa.

”Tutkimiemme luuriipusten pinta on niin kulunut, että niissä ei voi nähdä mahdollisia leikkuujälkiä, eli meillä ei ole syytä epäillä ihmissyöntiä Olenij ostrovin löytöjen perusteella”, Mannermaa sanoo.

Ihmisluuesineet samanlaisia kuin eläinluusta tehdyt

Luuriipukset saattavat tutkijoiden mukaan olla pudonneiden hammasriipusten korvaajia asujen koristeissa ja helistimissä.

Erityisen kiinnostavana tutkijat pitävät sitä, että samantyyppisiä luuriipuksia tehtiin sekä eläinten että ihmisten luista, ja ne löytyivät samoilta kohdilta hammasriipusten kanssa.

”Se, että ihmisluun käyttöä ei korostettu mitenkään, vaan esineet ovat tunnistamattomia ja samanlaisia kuin eläinluuesineet, saattaa kertoa eläinten ja ihmisen yhteen kietoutumisesta kivikauden ajatusmaailmassa”, Mannermaa sanoo yliopiston tiedotteessa.

Eläin- ja ihmisluun käyttö samassa korussa tai vaatteessa on ehkä symboloinut sitä, että ihminen pystyi mielessään muuntautumaan eläimeksi. On myös uskottu, että eläimet kykenevät ottamaan ihmisen muodon.

”Tiedetään, että tällainen olomuotojen tai rajojen hämärtyminen on ollut ja on edelleen osa alkuperäiskansojen maailmankuvaa.”

EU:n rahoittamaan, Journal of Archeological Science -lehden julkaisemaan tutkimukseen osallistui myös Venäjän tiedeakatemia.

(Pääkuva Tom Björklund) Peurasaaren haudan numero 69 vainaja on  saattanut näyttää tältä. Ihmis- ja eläinluuriipuksia löytyi hirvenhammasriipuksen kanssa samasta paikasta miehen reisiluiden päältä. Todennäköisesti ne muodostivat yhdessä vaatteen helman koristeen tai jonkinlaisen helistimen.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia