Kotimainen hunaja hurmaa herkuttelijan

Tyypillinen suomalainen sekakukkahunaja on peräisin monista eri kasveista. Arvokkaimpia ovat kuitenkin lajihunajat, jotka pohjautuvat yhdestä kasvista kerättyyn meteen.

Lajihunajista jokaisella on oma, hieno erityismakunsa.

Esimerkiksi tattarista peräisin oleva suomalaishunaja on tummaa ja maltaista. Myös kanervahunaja on tummanpuhuvaa ja rakenteeltaan hyytelömäistä.

Puolukkahunaja on punertavaa ja maistuu hiukan karamellilta. Makea horsmahunaja juoksee kuulaan kirkkaana.

Voikukkahunaja on mehevän keltaista ja hillasuon hunaja lämpimän kullanruskeaa. Lempeässä lehmushunajassa aistii hienoisen mentolin vivahduksen.

Suomalaisilla mehiläistarhaajilla on yhteensä noin 50 000 pesää, joista jokaisessa syntyy vuosittain keskimäärin 40 kiloa hunajaa.

Vaikka hunaja on tarhaajien päätuote, pesistä saadaan myös muita hyödykkeitä, kuten toukkien ravinnoksi kerättyä siitepölyä, jota ihmiset voivat hyödyntää lisäravinteena.

Itä-Suomen yliopiston tutkijan Anneli Salosen mukaan puhtailla, eksoottisilla suomalaisilla lajihunajilla olisi kovasti vientiä myös maailmalle, jos niistä vain saadaan koottua riittävästi tutkimustietoa tuoteselosteita varten.

”Esimerkiksi tattarihunajasta ja kanervahunajasta saattaisi olla myös lääkehunajiksi”, sanoo Salonen, joka on perehtynyt erityisesti hunajien kemialliseen koostumukseen.

Lue numerossa 4/2018 ilmestynyt juttu hunajatutkijan työstä ja hunajan ominaisuuksista ja mahdollisuuksista täältä.

(Kuva: Suomen mehiläishoitajien liitto) Himmeästi kiiltelevä helmiäishunaja valahtaa raukeasti lusikasta vaikka teekuppiin tai leivän päälle.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia