Kuinka käy tieteen rahoituksen?

Tutkimuksen nihkeä rahoittaminen on Suomen Akatemian ja yliopistojen yhteinen päänsärky, joka jopa uhkaa maamme mainetta tasokkaana tiedemaana.

Sisko Loikkanen

Kun valtiovarainministeriö viime syksynä julkaisi budjettiehdotuksensa, jossa Suomen Akatemian vuoden 2022 tutkimusrahoitukseen kaavailtiin 40 miljoonan euron leikkausta, akateemisessa maailmassa nousi meteli.

Pudotusta perusteltiin Veikkauksen rahapelituottojen kutistumisella, joka piti saada kompensoitua.

Ongelmaan on nyt hahmoteltu toisenlaista ratkaisua, josta on jo päästy parlamentaariseen sopuun, mutta tutkimusrahoituksen kokonaisuutta ja erityisesti vuotta 2023 puidaan vielä hallituksen kehysriihessä huhtikuussa.

Tieteen ja tutkimuksen rahoittaminen tuntuu joka tapauksessa olevan kakku, josta on helppo viipaloida paloja pois.

Suomen Akatemian tutkimusrahoista menee noin 90 prosenttia yliopistoille, jotka taas kuluttavat sen lähinnä työntekijöidensä palkkoihin. Leikkauksista seuraa väistämättä se, että yliopistotutkijoiden joukko harvenee entisestään.

”Tutkimusrahoituksen tempoilevuus on suuri ongelma, koska tieteenteko on luonteeltaan pitkäjänteistä. Tutkija pitäisi voida palkata tutkimusryhmään neljäksi, viideksi vuodeksi kerrallaan”, kommentoi Helsingin yliopiston kemian osaston johtaja, orgaanisen kemian professori Ilkka Kilpeläinen.

Samaa korostaa myös professori Johanna Myllyharju Oulun yliopiston biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnasta. Hän toimii Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtajana.

”Tieteessä suunnitellaan työtä ja rakennetaan tutkimuksen infrastruktuuria pitkällä aikajanalla, ja äkkinäiset poukkoilut ovat todella pahasta”, Myllyharju sanoo.

Akatemialla oli vuonna 2021 käytössään EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen kertaluonteista rahoitusta 45 miljoonan euron verran. Tälle vuodelle rahaa saadaan maksimissaan 50 miljoonaa euroa.

EU-rahat on kuitenkin korvamerkitty vihreään siirtymään ja digitalisaation edistämiseen, eivätkä ne korvaa leikkauksia akatemian vuosittaisesta myöntövaltuudesta, joka on kansainvälisessä vertailussa jo lähtökohtaisesti pieni.

Juttu Suomen tutkimusrahoituksen ongelmista ilmestyi numerossa 2/2022. Lue koko juttu täältä.

(Kuva Suomen Akatemia) Suomessa tehtävä tutkimus on Suomen Akatemian näkövinkkelistä korkeatasoista, ongelmana on vain sen rahoittaminen. ”Järjestelmään ei pitäisi kuulua jatkuva epävarmuus”, sanoo akatemian hallituksen puheenjohtaja Johanna Myllyharju.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia