Kun muovi tuli mööpeleihin – Hurmaavat huonekalut

Suomalaisen huonekaluteollisuuden kulta-aika osui sotien jälkeisiin vuosikymmeniin. Suunnittelijoita inspiroivat uudet materiaalit ja niiden yhdistelmät, jotka joskus aiheuttivat erikoisia ongelmia, kuten sinisen sohvan muuttumisen punaiseksi.

Arja-Leena Paavola 

Suomalainen puusepänteollisuus keskittyi jo varhain Lahden seudulle, kiitos hyvien ratayhteyksien ja sisävesiliikenteen. Pienet verstaat poikivat sittemmin menestyksekkäitä huonekalutehtaita.

Sotienjälkeisinä vuosina teollisuuden kehittymistä vauhditti yhteiskunnallinen tilanne. Jälleenrakennuksen aikana syntyi vuosittain jopa 30 000 uutta asuntoa. Yksityiskotien lisäksi uusia kalusteita tarvitsivat myös muun muassa koulut ja konttorit.

Merkittävä osa asunnoista syntyi arkkitehtiliiton standardisoimislaitoksen valmiiden mallipiirustusten mukaan. Huoneet olivat pieniä, eivätkä edeltävien sukupolvien raskaat kalustoryhmät olisi löytäneet niistä paikkaansa.

Toisaalta vanha aikakausi myös haluttiin jättää konkreettisesti taakse ja hankkia uusia, tulevaisuudenuskoa henkiviä huonekaluja.

”Huonekaluteollisuudessa alkoi suurten muutosten aika 1950-luvulla, jolloin monia perinteisiä menetelmiä ja materiaaleja ryhdyttiin korvamaan uusilla”, kertoo Huonekalumuseosäätiön puheenjohtaja Kari Soljamo.

”Aiemmin oli esimerkiksi käytetty pehmusteina meriheinää ja jouset tehty teräslangasta kiertämällä. Luonnonmateriaaleja alkoivat vähitellen korvata vaahtomuovit.”

Polymeerikemistin koulutuksen saanut Soljamo teki pitkän uran huonekaluteollisuudessa ennen kuin jäi vuonna 2021 eläkkeelle.

”Työskentelin ensin Helsingin yliopiston kemian laitoksessa pätkätyösuhteissa. Kun vuonna 1992 väittelin synteettisten polymeerien rakenteesta, lama oli pahimmillaan ja tuntui, että maailma ympäriltä kaatuu”, Soljamo muistelee.

”Työpaikkoja oli tarjolla todella vähän, joten perustimme yrityksenä toimineen työosuuskunnan, jonka jäsenistä suuri osa toimi ympäristöalalla.”

Töitä onneksi riitti mukavasti, ja lopulta näköpiiriin ilmaantui myös uusi, kiinnostava paikka. Soljamo aloitti huonekaluyhtiö Iskun kehityspäällikkönä Lahdessa vuonna 1997.

Kehityspäällikön tehtäviin kuului monenlaisia tuotteisiin ja materiaaleihin liittyneitä laatu- ja ympäristöasioita.

”Iskulla oli Suomen ensimmäinen huonekaluteollisuuden sertifioitu laatujärjestelmä. Ensimmäinen tehtäväni oli ympäristöjohtamisjärjestelmän rakentaminen ja sertifioinnin hakeminen”, Soljamo kertoo.

”Se oli hyvä oppi, koska jouduin käymään läpi koko yrityksen toiminnot kellarista vinttiin.”

Muovin valtakausi alkoi keittiökalusteista

Suomessa oli 1950-luvun puolivälissä 143 huonekalutehdasta.

Huonekalumuseosäätiön kustantama, Päivi Revon kirjoittama Päijäthämäläisen huonekalun tarina tekijöidensä kertomana (2021) esittelee alan kasvua ja sen merkitystä niin elinkeinoelämälle kuin kuluttajien arjelle.

Huonekalualan 1950-luvun uutuuksia oli Askon valmistama Askolette latex -niminen, vaahtokumista tehty pehmustemateriaali. Materiaalia mainostettiin hyvin kestäväksi, mutta ajan myötä se itse asiassa mureni kelvottomaksi.

Kumin tilalle tuli myöhemmin polyuretaanipohjainen vaahtomuovi, jota voitiin valaa haluttuun muotoon. Vaahtomuovi oli hinnaltaan kumia edullisempaa, ja pian käynnistyi myös materiaalin kotimainen valmistus.

Suomalaisessa sisustuksessa perinteisesti suosittu hillitty värimaailma sai 1960-luvulla väistyä kirkkaiden, jopa räikeiden värien tieltä. Ajan trendit tulivat yleisölle tutuiksi asunto- ja sisustusmessujen, aikakauslehtien ja huonekalunäyttelyiden kautta.

Suosituimpia uutuuksia olivat moniosaiset kalustokokonaisuudet, joilla saattoi sisustaa koko huoneen samaan tyyliin. Etenkin muhkeita sohvakalustoja hankittiin sijoitettaviksi ympäröimään televisiovastaanotinta, joka oli monessa olohuoneessa saanut kunniapaikan.

Uusi materiaali oli muovi, jota aluksi hyödynnettiin keittiökalusteissa, jotta niiden pinta saatiin vedenkestäväksi. Muihinkin huonekaluihin, varsinkin niiden runkomateriaaleihin, ilmestyi muovia enemmän kuin päälle päin saattoi nähdä.

Muovi miellettiin edistykselliseksi tulevaisuuden materiaaliksi, josta sittemmin ryhdyttiin tekemään myös kokonaisia huonekaluja. Tunnetuiksi tulivat erityisesti Eero Aarnion lasikuidusta muotoilemat Pallo- ja Pastilli-tuolit, jotka ovat yhä tuotannossa.

Mitä kaikkea vaahtokumi, vaahtomuovi ja lasikuitu aikoinaan toivat suomalaisiin huonekaluihin? Entä millaisia ovat uuden vuosituhannen kalusteinnovaatiot? Lue numerossa 1/2022 julkaistu juttu kokonaisuudessaan täältä.

(Kuva Huonekalusäätiön kokoelmat) Pertti Salmen HT Collectionille suunnittelema sohvakalusto edustaa vuoden 1968 huipputyylikkyyttä. Aikansa ylellisyyden pehmusteena oli jousituksen lisäksi vaahtokumi.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia