Kynttilä valaisee pimeyden

Elävän kynttilän magiaa on vaikea selittää. Sydänlangassa loistava liekki sitoo meidät aikaan, jolloin ihmiskunta keksi tulen. Mininuotio voi matkata myös tulevaisuuteen, sillä kynttilä palaa tutkitusti avaruudessakin.

Kalevi Rantanen

Teollisessa maailmassa tarvitaan elävää kynttilää valaistukseen enää ani harvoin, vain joskus sähkökatkon aikana. Eikä välttämättä silloinkaan, jos kaapissa on tarpeeksi taskulamppuja ja pattereita.

Koristeenakin kynttilä saattaa tuntua tarpeettomalta. Liekin valoa ja tunnelmaa pystytään nykyään jäljittelemään sähköllä.

Silti elävä kynttilä on juuri sähköistyneessä maailmassa sekä suositumpi että helpommin saatavissa kuin koskaan.

Miksi siis hieman vaivalloinen kynttilä?

Ehkä vastaus sisältyy vanhaan viisauteen, jonka mukaan kaikki maailman pimeys ei riitä sammuttamaan yhden kynttilän valoa.

Sanat on pantu joskus 1200-luvulla vaikuttaneen munkin Franciscus Assisilaisen suuhun, mutta lauseen alkuperää saadaan tuskin koskaan varmasti selville.

Linkki tulen keksimiseen

Kynttilä symboloi valistuksen, totuuden ja oikeuden voittoa pimeyden voimista. Se on mininuotio, jonka jokainen voi sytyttää. Liekki kytkee nykyihmisen tulen keksimisestä alkaneeseen kehitykseen.

”Alkeellisesta mäntysoihdusta parafiinikynttilään, miten valtava aika! Ja miten jyrkkä vastakohta! Ihmisen yöllä kotinsa valaisemiseen omaksumat keinot määrittävät välittömästi hänen paikkansa sivistyksen asteikolla.”

Näin julisti brittiläinen fyysikko ja kemisti William Crookes 1800-luvulla esipuheessaan teokseen Kynttilän kemiallinen historia. Kirja perustuu sähkökemian maineikkaan vaikuttajan Michael Faradayn luentojen kokoelmaan.

Itse Faraday päätti luentonsa vertaukseen:

”… voin vain esittää teille toivomuksen, että osaatte omassa sukupolvessanne olla kynttilän veroisia, että sen tavoin loistatte liekkeinä ympärillänne oleville, että kaikissa teoissanne oikeutatte sytykkeen kauneuden toimimalla kunniallisesti ja tehokkaasti teoissamme kanssaihmisiänne kohtaan.”

Pitkä ylellisyyden aika

Kynttilän erottaa nuotiosta, soihdusta ja päreestä sydänlanka. Polttoaine sulaa ja nousee kapillaarivoiman ansiosta sydäntä myöten liekkiin. Erottamalla polttoainevarasto ja palotila toisistaan saatiin kirkasta valoa.

Saksalaisen kulttuurihistorioitsijan Wolfgang Schivelbuschin mukaan sydänlangan keksiminen oli valaistuksen historiassa yhtä mullistavaa kuin pyörän keksiminen liikenteessä.

Kynttilöitä opittiin tekemään talista ja mehiläisvahasta jo parituhatta vuotta sitten. Teknologia pysyi olennaisesti samana 1800-luvulle saakka.

Kynttilät olivat silti luksusta, johon vain kirkolla, aateliskartanoilla ja ruhtinashoveilla oli varaa. Rahvas valaisi majansa polttamalla kaisloja tai päreitä.

Kuninkaalliset erottuivat kaikista muista kynttilöidenkin määrällä. Ranskan hovin vuosisataisen tyyssijan Versailles’n palatsin legendaarista Peilisalia valaisi kerralla tuhat kynttilää.

Kemiallinen käänne

Tiede tunkeutui kynttilänvalmistukseen noin kaksisataa vuotta sitten. Kirjaimellisesti tunkeutui, ulkopuolelta.

Talin koostumusta alkoi vuonna 1811 tutkia ranskalainen Michel Chevreul, joka ei ollut kynttiläntekijä vaan kemisti. Parin vuoden kuluttua hän sai selville, että tali ei ollut yksi aine, vaan se koostui steariinihaposta, oleiinihaposta ja glyseriinista.

Vuonna 1825 Chevreul kehitti toisen kemistin Joseph Gay-Lussacin kanssa tekniikan steariinin erottamiseksi.

Ensin tali saippuoitiin potaskalla, sitten saippua hajotettiin rikkihapolla. Lopulta öljy poistettiin puristamalla. Saatiin steariinia.

Vauhtiin päästyään kynttiläteknologia parani nopeasti, monella suunnalla, monien kemistien ja muiden uudistajien työllä. Potaska korvattiin halvalla materiaalilla, sammutetulla kalkilla.

Englantilainen Joseph Morgan, alun perin tinaaja Manchesterista, kehitti kynttilänvalmistuksen koneita ja laitteita.

Pian opittiin tekemään kynttilöitä myös kookos- ja palmuöljystä. Lopulta 1850-luvulla petrokemian isäksi mainittu skottikemisti James Young hioi käyttökelpoiseksi menetelmän parafiinin erottamiseksi öljystä tislaamalla.

Lue täältä koko juttu, joka kertoo myös siitä, millainen merkitys kynttilällä on ollut Suomessa ja kuinka kotimaiset kynttilät nykyisin syntyvät. Juttu on ilmestynyt Kemia-lehden numerossa 7/2021.

(Kuva Erkki Makkonen/Adobe Stock) Ei niin pimeää kaamosaikaa Suomessakaan, ettei elävä liekki toisi siihen valoa.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia