Laura Mononen – Kilpaladuilta laboratorioon

(Kuva Touho Häkkinen) Laura Mononen ehti hiihtäjänä pokata monta kukkakimppua ja kerätä paljon täytettä palkintokaappiinsa. Lahden maailmancupissa maaliskuussa 2020 Suomen naisten viestijoukkue taisteli hopeamitalin.

 

Suomen edustushiihtäjä Laura Mononen jätti haikeat hyvästit huippu-urheilijan uralle. ”Mutta samalla oli ihanaa päästä takaisin unelma-ammattiinsa ja hyödyntämään koulutustaan”, biokemisti sanoo.

Anni Turpeinen

Toinen maaliskuuta 2017, Lahti.

Laura Monosen suonissa jyllää adrenaliini. Jokainen lihassolu tekee töitä täysillä. Mylvivä yleisömassa antaa lisää voimaa ja saa Monosen monot suorastaan kipinöimään.

Latu vilisee suksien alla ja kiidättää hiihtäjää kohti vaihtoaluetta, jossa Suomen viestijoukkueen ankkuri jo vilkuilee olkansa yli.

Huohottava Mononen läppäisee Krista Pärmäkoskea selkään ja jää Aino-Kaisa Saarisen ja Kerttu Niskasen kanssa jännittämään, kuinka kisassa lopulta käy.

Vajaan varttitunnin päästä jännitys purkautuu huikeaan riemuun. Mitali!

Kotiyleisön edessä napattu maailmanmestaruuspronssi jää kolmososuuden viestinviejän mieleen ikimuistoisena.

”Lahdessa kaikki meni nappiin. Pronssinen mitali kaulassa tuntui äärettömän hyvältä”, Laura Mononen hymyilee tammikuussa 2022.

Mononen, joka uran alkuaikoina tunnettiin tyttönimellään Laura Ahervo, hyvästeli kilpakentät 36-vuotiaana keväällä 2021.

Ennen lopettamispäätöstään hän ehti tietysti miettiä parhaillaan käynnissä olevia Pekingin talviolympialaisia. Niihin tähtääminen olisi kuitenkin vaatinut harjoittelun mullistamista.

”Kisasuoritukseni eivät enää olleet nousujohteisia, ja vajaa vuosi radikaalien treenimuutosten tekemiseen olisi ollut lyhyt aika”, Mononen sanoo.

”Peking olisi joka tapauksessa jäänyt viimeiseksi arvokilpailukseni. Kisalatujen jättäminen tuntuu kyllä haikealta.”

Hiihtäjänä hän ehti saavuttaa paljon. Takana ovat Pyeongchangin olympialaiset ja Lahden lisäksi myös Falunin, Seefeldin ja Oberstdorfin MM-kilpailut.

Saldoon kuuluu 187 starttia maailmancupissa ja komea kasa suomenmestaruusmitaleita. Jos hiihtomeriiteissä olisi oma kategoriansa kemisteille, Laura Mononen olisi heittämällä maailman ykkönen.

(Kuva Granada) Seefeldin MM-kisoissa vuonna 2019 Laura Mononen urakoi Suomen väreissä yhteensä viisi kilpailua. Monipuolinen hiihtäjä hallitsee sekä perinteisen että vapaan tyylin.

 

Turun yliopistosta terveystarkastajaksi

Laura Monosen polku ammattihiihtäjäksi ei ollut ihan tavanomainen. Suomea suksilla edustanut nainen vei harjoittelun lomassa päätökseen vaativat opinnot ja teki pitkään myös päivätyötä.

Päättäväinen nuori paalutti tulevaisuudensuunnitelmansa jo lukiolaisena.

”Oli täysin selvää, että lähden opiskelemaan ja hankin ammatin. Minulle opiskelu ja hiihto olivat yhtä tärkeitä.”

Mononen kirjoitti ylioppilaaksi Lohjan lukiosta vuonna 2003. Sen jälkeen hän suoritti vuoden mittaiset kemian perusopinnot Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa ja pääsi syksyllä 2004 biokemian pääaineopiskelijaksi Turun yliopistoon.

”Olin aina tykännyt luonnontieteistä. Biokemian opinnoissa sai kätevästi yhdistettyä sekä kemian että biologian”, Mononen hymyilee.

Akateemiseen aineyhdistelmäänsä hän valitsi biokemian lisäksi myös kemian sekä biologian.

Opiskeluvuodet Turussa olivat ”tosi mukavat”.

”Mieleen on jäänyt paljon kivoja muistoja. Yliopistossa sain hyvät opit myös jatkoa ajatellen.”

Vielä opiskeluaikanaan Mononen ei osannut tarkkaan kuvitella, millainen ura kemian ammattilaisena olisi.

”Ei ollut mitään tiettyä työtä tai työpaikkaa mielessä. Koulutus on niin laaja-alainen, että työmahdollisuuksiakin on monia.”

Opinnot sujuivat normaalia tahtia. Kun valmistuminen vuonna 2010 koitti, saman tien löytyikin mieluisa pesti, tosin osa-aikainen, Lohjan kaupungin terveystarkastajana.

”Työ oli monipuolista, itsenäistä ja vastuullista”, Mononen kiittelee vielä vuosien jälkeen.

Terveydensuojelulaki tuli tutuksi. Yksi terveystarkastajan tehtävistä oli vesinäytteiden ottaminen verkostovedestä, uimarannoilta ja uimahalleista. Eviraan ja Tullilaboratorioon hän toimitti näytteitä alkutuotannon toimijoilta.

”Esimerkiksi mansikoita, kukkakaalia ja eri viljalajeja. Niistä analysoitiin muun muassa kasvinsuojeluaineiden jäämiä.”

Työnteon ja hiihtämisen yhdistäminen tuntui luontevalta.

”En edes osannut ajatella itseäni huippu-urheilijana, sillä eteneminen hiihdossa tapahtui hiljalleen. Olin opiskeluaikana tottunut siihen, että koulun jälkeen mennään treeneihin. Päivät olivat täysiä, mutta en pitänyt sitä mitenkään kummallisena.”

Kun rupeama terveystarkastajana päättyi, Mononen työskenteli jonkin aikaa kokopäiväisesti ympäristö- ja turvallisuuspäällikkönä asfaltoinnin ja maarakentamisen palveluyrityksessä Asfalttikalliossa.

Silloin alkoi kuitenkin tulla seinä vastaan. Kävi selväksi, että intensiivinen hiihtoharjoittelu A-maajoukkueen jäsenenä ja kahdeksantuntinen päivä ympäristöpäällikkönä oli hankala yhtälö.

Vuorokauden tunnit loppuivat väkisinkin kesken, sillä Mononen ei suostunut menemään yli siitä, missä aita on matalin.

”Tunnollinen luonteeni ei vain taipunut siihen, että minun vastuullani olevia työtehtäviä olisi jäänyt muiden hoidettaviksi.”

Lopulta koitti hetki, jolloin tarvittiin ulkopuolinen herättäjä. Se oli Hiihtoliiton silloinen päävalmentaja Magnar Dalen.

”Hänen huomautuksensa jälkeen havahduin siihen, että eihän kukaan muu maailmancuptason hiihtäjä tee päivätöitä”, Mononen muistaa.

”Ymmärsin myös, etten minäkään pysty yhtä aikaa hoitamaan kunnolla töitä ja urheilemaan täysipainoisesti. Leirejä ja kisamatkoja alkoi olla parinsadan päivän verran vuodessa.”

Myös tärkein ajatus syntyi Monosen korvien välissä.

”Tuli oivallus, että hiihtokin voi olla oikea ammatti.

Niin Mononen päätti katsoa, mitä tapahtuu, jos hän satsaa kaiken energiansa pelkästään laduille.

Panostus kannatti. Kun työkuorma oli poissa, harjoittelumääriä voitiin lisätä roimasti. Tulokset hiihtäjänä paranivat kertaheitolla.

(Kuva Kari Långsjö) Hiihtäjän kääntöpuolelta on kilpauran päätyttyä tullut jälleen esiin kemian ammattilainen. Laura Mononen aloitti loppuvuodesta 2021 uuden työn Husin Tullinpuomin laboratoriossa Helsingissä.

 

Kisamankeli vahvisti henkistä kanttia

Määrätietoinen Mononen on tottunut lapsuudesta lähtien tekemään tavoitteidensa eteen töitä. Pikkutyttönä hän ei ollut liikunnallisesti häikäisevän lahjakas vaan kasvoi huipulle hitaammin.

”Alakouluikäisenä esimerkiksi kävin hiihtokoulussa, mutta hiihtokisoissa olin usein viimeisten joukossa”, Mononen naurahtaa.

Kouluvuosinaan tyttö harrasti myös juoksua ja osallistui yleisurheilun ratakilpailuihin aina parikymppiseksi asti. Kunto ja tulokset paranivat vuosi vuodelta, ja jatkuva kehittyminen piti motivaation yllä.

Ehkä eniten kypsyttelyä vaati henkinen kantti.

”Olin varsinkin nuorempana kova jännittämään. Itseluottamus kuitenkin kasvoi sitä mukaa, mitä kovempiin paikkoihin urheilijana joutui.”

Ensin hiihdettiin pienissä kisoissa, sitten miteltiin Suomen mestaruuksista. Siirtyminen kansainvälisiin arvokilpailuihin tuli jo kuin luonnollisena jatkona aiemmalle taipaleelle.

Nyt Laura Mononen sanoo olevansa kiitollinen urheilulle siitä, miten paljon hän on henkisesti vahvistunut.

Arasta ja ujosta lapsesta on kisamankeleiden ja mediapyöritysten jälkeen kehkeytynyt nainen, joka uskaltaa avata suunsa eikä hätkähdä pienistä. Näin on pakkokin olla, sillä urheilijan pitää luottaa itseensä, vaikka lähtöviivalla jalat tutisisivat.

”Kilpailupäivänä olo voi joskus olla paniikinomainen. Heti herätessä tai myöhemmin aamulenkillä tuntuu ehkä raskaalta. Keli saattaa vaihdella tai olla muuten haastava. Suksipari joudutaan vaihtamaan toiseen vielä muutama minuutti ennen lähtöä”, Mononen kuvailee.

Muuttuviin tilanteisiin ja sääoloihin on vain totuttava. Tärkeintä on pitää pää kylmänä ja hermot kurissa.

”Ei saa miettiä mennyttä tai tulevaa, vaan täytyy keskittyä siihen, mitä hetkessä tapahtuu. Jokaisella potkulla ja sauvan iskulla on väliä.”

Aina tulokset eivät ole odotusten mukaisia, vaikka urheilija olisi tehnyt kaiken oikein.

”Hiihto on arvaamaton laji, ja tuloksiin vaikuttaa moni muukin asia kuin se, mitä itse tekee. Silti pitää vain tehdä parhaansa, olivat sää, sukset tai olosuhteet mitä tahansa.”

”Jos hiihtäjä menestyy, Suomi voittaa”

Jokainen huippu-urheilija joutuu kestämään psyykkistä painetta. MM-kilpailuihin tai olympialaisiin on panostettu pitkään, vähintään vuosi, yleensä useita. Kaikki harjoitukset on tehty tiettyä hetkeä varten ja koko keho viritetty onnistumaan.

Lisäksi kilpailija on jatkuvasti julkisuuden suurennuslasin alla. Itsestä voi tuntua, että ”koko kansa elää sen mukaan, miten Monosen sukset luistavat”.

Jos hiihtäjä menestyy, Suomi voittaa. Mutta jos hän epäonnistuu, Suomi häviää.

”Joskus ryöpytys oli raskasta”, Mononen myöntää.

”Toisaalta pettymyksen hetkellä kuulee usein sanottavan, että sehän on vain urheilua. Ammattiurheilijana kuitenkin elää urheilulle 24/7. Se on silloin koko elämä.”

Kilpauran lopettamisen jälkeen saattaa hetkellisesti olla tyhjä olo. Varsinkin, jos identiteetti on rakentunut vahvasti urheilun varaan, voi olla vaikea löytää vastausta kysymykseen, kuka minä nyt olen.

Myöskään elämän tasaisuuteen ei ole helppo tottua.

”Huippu-urheilija saa uskomattomia elämyksiä kisamatkoilla ja erityisesti onnistuessaan kilpailussa. Olo menestyksen hetkellä on sellainen, että sitä on vaikea jäljitellä siviilielämässä”, Mononen sanoo.

”Urheilijan tunneskaala myös heittelehtii tulosten mukaan. Sitäkin jää jotenkin kaipaamaan yhtä lailla kuin kisajännitystä.”

Pekingin olympialaisia hän aikoo seurata tarkasti.

”Olympialaiset kulissien takana on mahtava kokemus. Kisakylä kaikkine urheilijoineen ja esimerkiksi massiivisine turvajärjestelyineen oli itselleni jotain unohtumatonta.”

Horisontissa häämöttää työ sairaalakemistinä

Nyt Laura Mononen katsoo tulevaisuuteen mielessään uusia suunnitelmia.

Naisen voi yhä bongata sivakoimassa kotikaupunkinsa Espoon latuja, mutta todennäköisesti ei enää numerolappu rinnassa.

”Ja muutenkin vain silloin, kun keli on kohdallaan. Vesisateessa en enää ladulle lähde”, Mononen nauraa.

Sen sijaan hän opettaa hiihtokoulussa innokkaita kuntohiihtäjiä, juoksee ja maastopyöräilee.

”Monipuolista liikuntaa fiiliksen mukaan. Nykyään jää aikaa myös ratsastamiselle.”

Urheilijan kääntöpuolelta on jälleen kuoriutunut esiin myös kemian ammattilainen. Mononen aloitti hiljattain työt sairaalalaboranttina Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin Tullinpuomin sairaalalaboratoriossa Meilahdessa.

Hänen sarkaansa ovat erikoiskemian osastossa potilasnäytteistä tehtävät kliinisen kemian analyysit.

”Tällä hetkellä teen kalprotektiini- ja hyljinnänestolääkemäärityksiä. Kalprotektiini määritetään näytteistä entsyymi-immunologisella menetelmällä, ja hyljinnänestolääkemäärityksiin käytetään nestekromatografian ja massaspektrometrin yhdistelmää”, Mononen kertoo.

”Olen tosi tyytyväinen, että minulla oli takataskussa koulutus ja ammatti. On nautinto päästä taas hyödyntämään osaamistaan ja oppimaan myös uutta”, laborantti hymyilee ja myöntää olevansa alasta aivan yhtä innostunut kuin jo opiskeluaikoina.

”Kiinnostus ei ole mitenkään himmentynyt.”

(Kuva Kari Långsjö) Laura Monosen haaveissa on jatko-opiskelu sairaalakemistiksi. Näköpiirissä siintää myös perheen perustaminen ja sen myötä uudenlainen elämänvaihe.

 

Jatkossa Mononen haluaisi edetä sairaalakemistiksi. Sairaalalaborantin tehtävät antavat työstä jo osviittaa ja tarjoavat mainion mahdollisuuden käytännön harjoitteluun.

”Kun on valmistunut maisteriksi luonnontieteistä, Helsingin yliopistossa voi suorittaa lisensiaatintutkinnon, johon sisältyy sairaalakemistin koulutus”, hän kertoo.

Jatkotutkinto avaisi jälleen monia uusia ovia.

”Sairaalakemistejä työskentelee terveydenhuollossa ja laboratorioiden asiantuntijoina ja johtotehtävissä.”

 

Laura Mononen

 

  • Syntynyt Lohjalla vuonna 1984.
  • Ylioppilas, Lohjan lukio 2003.
  • Filosofian maisteri (biokemia, kemia, biologia), Turun yliopisto 2010.
  • Terveystarkastaja, Lohjan kaupunki 2010–2012.
  • Ympäristö- ja turvallisuuspäällikkö, Asfalttikallio Oy 2013.
  • Sairaalalaborantti, Hus 2021–.
  • Ammattihiihtäjä 2013–2021. Hiihtomaajoukkueen jäsen, joka on edustanut Suomea olympialaisissa ja useissa muissa arvokilpailuissa. Viestihiihdon MM-pronssimitalisti ja moninkertainen SM-mitalisti.
  • Naimisissa. Myös puoliso Janne Mononen on aktiiviuransa lopettanut maastohiihtäjä.
  • Harrastaa liikuntaa, muun muassa juoksua, maastopyöräilyä ja ratsastamista.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia