Lukijalta: Turvaudutaanko rokotuspakkoon? “Säätämiselle on perustuslaillinen pohja ja itse asiassa myös velvoite”

Koronapandemia ei näytä hiipumisen merkkejä. Se päinvastoin näyttää yhä pahemmin hallitsemattomalta.

Tehokkaimpana keinona Covid-19 viruksen ja sen muunnelmien nujertamiseksi pidetään kansalaisten yleistä rokottamista.

Kun rokottaminen on nyt vapaaehtoista, niin eivät kaikki halua sitä ottaa. Tällä he vaarantavat oman ja kanssaihmisten terveyden, ja samalla voimistavat vaatimuksia pakkorokottamisesta.

Tässä törmäävät kaksi jokaiselle kuuluvaa perusoikeutta keskenään; perustuslain (PeL) mukainen oikeus sosiaaliturvaan: julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut (19§), ja toisaalta oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (7§).

Jommasta kummasta perusoikeudesta on nyt siis poikettava. Poikkeuksista säädetään PeL:n 23 §:ssä. Sen mukaisesti Korona-tartuntatauti kattaa kansakuntaa vakavasti uhkaavan poikkeusolon, eli Maailman terveysjärjestön (WHO) julistaman maailmanlaajuisen pandemian.

Perustuslaillinen pohja

Rokotuspakon säätämiselle on siten olemassa perustuslaillinen pohja, ja itse asiassa myöskin velvoite. Lisäksi jo säädetyssä valmiuslaissa (1552/2011).

Tartuntatautilain (1227/2016) mukaisesti yksittäinen henkilö voidaan tartuntatautilääkärin määräyksellä, tartuntataudin leviämisen estämiseksi pakkorokottaa, vastoin tahtoaan, määrätä henkilö terveydenhuollon toimintayksikön tiloissa ulkoa lukittavaan karanteeniin, määrätä henkilön asunto suljettavaksi, puhdistettavaksi ja desinfioitavaksi, sekä saastuneita tavaroita hävitettäviksi.

Kaikki nämä vastoin henkilön omaa tahtoa.

Lain 47 pykälän mukaisesti pakollinen välttämätön yleinen rokotus voidaan järjestää valtioneuvoston asetuksella. Se voidaan rajoittaa myös tiettyyn väestönosaan, ryhmään tai ikäluokkaan.

Perusoikeuksista voidaan säätää poikkeuksia

Ihmisoikeudet on määritelty YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeusjulistuksessa vuodelta 1948 ja useissa muissa sopimuksissa, kuten Euroopan ihmisoikeussopimus. Niiden tarkoituksena on natsi-Saksan kaltaisten julmuuksien toistumisten estäminen.

Määräykset ovat kaikkialla samanlaiset ja luovuttamattomat. Edes asianomainen ei voi niistä osaltaan luopua.

Ihmisoikeussopimuksiin perustuvat kansalliset perusoikeudet on puolestaan määritelty kunkin itsenäisen, demokraattisen oikeusvaltion perustuslaissa; meillä nykyisen perustuslain 2. lukuna.

Perusoikeuksista voidaan pakottavissa tilanteissa – kuten poikkeusoloissa – säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä poikkeuksia kuten on mainittu valmiuslaki.

Kun yksittäistä kansalaista voidaan lain mukaisesti rokottaa vastoin tahtoaan ja määrätä muitakin pakotteita, niin kyllä maallikon oikeustajun ja ihmisten yhdenvertaisuuteen nojaten se on mahdollista myös laajemminkin koko valtakunnassa

En hämmästelisi, vaikka rokotuspakkoon on ennemmin tai myöhemmin pakko turvautua.

Heikki Santala, järjestöneuvos
Kauniainen

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia