Onni löytyy roskiksesta

Päiväsaikaan opettaja Teemu Arppe selostaa oppilailleen kemian kaavoja, mutta öisin Onni Tonkija etsii suuhunpantavaa pihojen jäteastioista.

Anni Turpeinen

Mitä tänään syötäisiin?

”Kalapuikkoja, perunamuusia ja punajuurisalaattia”, paljastaa helsinkiläinen kemianopettaja Teemu Arppe oman ruokalistansa.

”Kalapuikkoja löytyi päiväkodin biojäteastiasta 90 kappaletta. Ihan en saa kaikkia menemään”, Onni Tonkija arvelee.

Tehdään identiteettiasia heti selväksi. Kaksikko on yksi ja sama ihminen.

”Onni Tonkija” on Teemu Arppen kääntöpuoli ja nimimerkki, joka pitää netissä blogia nimeltä Onnen tongintaa.

Teemu tekee päivät opettajantöitä, ja yöaikaan Onni kulkee hankkimassa tarvitsemansa ruoan ja kulutustavarat roskiksista. Tälle on oma terminsäkin: Onnia ja hänen kaltaisiaan kutsutaan fregaaneiksi.

Teemu Arppe ei käy kaupassa käytännössä koskaan. Markettien lukemattomia vaihtoehtoja notkuvat hyllyt ovat hänelle kauhistus ja aiheuttavat suorastaan inhon väristyksiä.

Jopa marjastus on vähän liian helppoa, vaikka hän marjoja toki syö ja poimiikin.

”Siinähän on ravinto valmiiksi kerättävänä melkein kuin Prismassa. Poimurilla voi kahmia sangot täyteen, ja etsimisen ja löytämisen ilo jää vähäiseksi”, hän kuvailee.

”Sienestys on jo enemmän minun juttuni.”

Teemu Arppe muuntautuu Onniksi ja lähtee tonkimisreissuilleen yleensä vasta illan hämärryttyä.

”Pukeudun dyykkarivaatteisiini puolen yön tienoilla ja painun sitten pimeän selkään. Silloin kadut ovat jo hiljenneet, ja roskiksilla saa touhuta vapaasti.”

Kemisti aloitti dyykkaamisen yhdeksän vuotta sitten. Sitä hän ei muista tarkkaan, mikä hänet alun perin johdatti tonkimisen lumoihin, mutta se oli heti menoa.

”Olen aika hillitty tyyppi”, Arppe valottaa luonnettaan.

”Asteikkoni on: innostunut, todella innostunut, kohotan kulmakarvojani.”

Kun hän siis kertoo ”hihkuneensa ilosta” ensimmäisen roskisreissunsa jälkeen, on helppo ymmärtää, millaisen vaikutuksen keikka häneen teki.

Paluuta entiseen ei kerta kaikkiaan ollut. Nykyään kemianope määrittelee jätteiden tonkimisen ”ammattimaiseksi harrastukseksi”.

”Kaikkein parasta siinä on, ettei ikinä tiedä, mitä löytää.”

Juttu Teemu Arppesta ja Onni Tonkijasta ilmestyi Kemistin kääntöpuoli -sarjassa Kemia-lehden numerossa 6/2020. Lue koko juttu täältä.

(Kuvat Reetta Virtanen) Öisin roskisten aarteista innostuva Onni Tonkija, päivisin hillitty kemianopettaja. Luonnonvarojen optimointi on Teemu Arppelle sydämen asia.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia