Parkkikerpot kertovat nahkurinverstaan tarinaa

Hämeen Härkätietä kulkeva matkaaja sukeltaa suoraan sadan vuoden takaisiin tunnelmiin, kun poikkeaa Portaan nahkurinverstaassa.

Verstaan perusti Tammelan kunnan Portaan kylään reilut 130 vuotta sitten nahkuri Mathias Ivar Mård. Hänen jälkeensä työtä jatkoi hänen poikansa, jota seurasi liuta muita nahkureita.

Verstaassa työstettiin nahkaa ja valmistettiin nahkatuotteita 1880-luvulta 1970-luvulle asti. Sen jälkeen verstasrakennus jäi kolmeksi vuosikymmeneksi vaille käyttöä, kunnes tila päätyi viimeisen nahkurin Eino Elon tyttärentyttärelle Johanna Pelto-Huikolle.

Pelto-Huikko ja Kari Tikka ihailivat paikkaa aikansa ja perustivat sitten verstasmuseon, jossa vieraileva pääsee tutustumaan entisajan nahantyöstöprosessin kaikkiin vaiheisiin.

Kävijällä on tilaisuus nähdä omin silmin kovasinkivet, träkkiraudat ja myös ne kuuluisat nahkurin orret. Hyvällä tuurilla pääsee pyörittämään lasituskonettakin.

”Etenkin moni vanhempi vieras muistaa keränneensä lapsena parkkia eli pajunkuorta. Mutta vasta täällä he näkevät, mitä sillä tehtiin”, kertoo verstasta isännöivä Tikka.

Juttu nahkurinverstaasta julkaistiin numerossa 7/2015. Lue koko juttu täältä.

(kuvassa) Portaan nahkurinverstas tarjoaa museoelämyksen lisäksi myös pito- ja juhlapalveluja sekä maaseutumajoitusta.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia