Perinnekasvit voivat pelastaa tulevaisuutemme

Vanhat viljelykasvit saattavat osoittautua kullanarvoisiksi, jos ilmaston lämpenemisen mukanaan tuomat kasvitaudit iskevät nykylajikkeisiin.

Arja-Leena Paavola

Perinnekasvit eivät yleensä ole lajikkeista satoisimpia, mutta niiden geeneissä voi piillä ratkaisu lisääntyvien kasvitautien ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ongelmiin.

Suomessa on erityinen pohjoisiin kasvuolosuhteisiin sopeutunut viljelykasvien geeniaines, jonka suojeleminen on elintärkeää.

”Kyse on ruokaturvallisuudesta ja terveen, kestävän kasviaineksen saatavuudesta”, sanoo erikoistutkija Elina Kiviharju Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Omia kasvigeenivarojamme ja kasvinjalostusta hyödyntämällä kasvintuotantoa voidaan sopeuttaa muuttuvaan ilmastoon ja taistella lämpenevän ilmaston mukanaan tuomia kasvitauteja vastaan.

”Jostakin tallessa olevasta kasvikannasta voidaan löytää taudinkestävyyden antava geeniyhdistelmä”, Kiviharju kuvailee.

Vuonna 2003 käynnistetty kasvigeenivaraohjelma kattaa Suomessa viljellyt pelto- ja puutarhakasvit. Ravinto- ja rehukasvien lisäksi mukana ovat myös muun muassa yrtti- ja lääkekasvit.

Ohjelman mukaisesti Luonnonvarakeskus pitää yllä kasvullisesti lisättävien viljelykasvien geenipankkia, joka sisältää pitkäaikaissäilytykseen otettujen pelto- ja puutarhakasvien keskuskokoelmat.

Pitkäaikaissäilytykseen on valittu sellaista geneettisesti ja alueellisesti monimuotoista kasviainesta, joka on sopeutunut hyvin Suomen oloihin.

Kasveja säilytetään sekä kenttäkokoelmissa että solukkoina kryopankissa. Kryopankin nestetypessä 170 miinusasteessa kasvien elintoiminnot pysähtyvät, mutta ne ovat elvytettävissä vuosienkin jälkeen.

Kenttäkokoelmien arvokkaiden varojen säilyminen varmistetaan varmuuskokoelmilla, jotka on sijoitettu eri paikkoihin.

Pohjoismainen geenivarakeskus on perustettu Ruotsiin. Keskukseen on talletettu lähes kaksituhatta suomalaista alkuperää olevaa siemenerää. Ne käsittävät muun muassa viljoja, palko- ja öljykasveja sekä perunoiden mukuloita.

Varmistaakseen siementen kunnon NordGen kylvää niistä osan vuosittain ja korjaa sadosta talteen uusia siemeniä.

Eräänlainen varmuusvarastojen varmuusvarasto sijaitsee Norjan Huippuvuorilla. YK:n rahoittama niin sanottu Tuomiopäivän holvi on rakennettu vanhaan hiilikaivokseen.

Ikiroudan suojiin kätkettyyn siemenholviin on talletettu yli miljoona näytettä eri puolilta maailmaa. Holviin on varastoituna myös esimerkiksi suomalaisten viljakasvien maatiaiskantoja.

Rovasti aikaansa edellä

Suomessa monien perinnekasvien historia johtaa hyödyn aikakaudelle 1700-luvulle ja erityisesti yhteen paikkaan, Rosenlundin pappilaan Pietarsaareen.

Pietarsaareen vuonna 1754 asettunut rovasti Gabriel Aspegren (1708–1784) tunnettiin intohimoisesta suhtautumisestaan kasvinviljelyyn.

Uppsalan yliopistossa ja Turun Akatemiassa opiskellut Aspegren oli kuuluisan ruotsalaisen kasvitieteilijän Carl von Linnén aikalainen ja tämän oppilaan, turkulaisen Pietari Kalmin ystävä.

Aspegren perusti pappilansa yhteyteen alueen mittavan puutarhan, josta sukeutui ainutlaatuinen uusien hyötykasvien koekenttä ja mallitila.

Rosenlundin mäenrinteessä riitti kiviä, joista rakennettiin kahden metrin korkuinen ja lähes 400 metriä pitkä suojamuuri. Muuri imi auringon lämpöä, ja yhdessä puutarhan pystytetyn puurakennuksen kanssa se esti pohjoisten tuulten pääsyn viljelmille.

Näin syntyi mikroilmasto, jonka soisessa maaperässä kasvit olivat suojassa hallalta ja jossa rovastin Ruotsin ja Saksan kautta hankkimat ulkomaiset siemenet ja taimet menestyivät hyvin.

Suomen vuosien 1695–1697 nälänhätä oli tuolloin lähihistoriaa, ja Aspegren oli varmasti kuullut vanhemmiltaan kertomuksia rajujen katovuosien seurauksista.

Rovasti kirjoittikin tavoitteenaan olevan, että raivatuksi saadaan mahdollisimman paljon peltoalaa ruuan kasvattamiseen.

Aspegrenin viljelykset olivat omana aikanaan hyvin tunnettuja, jopa Suomen ulkopuolella.

”Alan saksalaisissa ja englantilaisissa kirjoissa puutarha mainitaan maailman pohjoisimpana omenan ja perunan viljelyalueena”, kertoo paikallishistorioitsija Pentti Silvennoinen.

”Todennäköisesti kenellekään ei ollut aiemmin edes tullut mieleen kasvattaa perunaa näin pohjoisessa, ja koeluontoisia puutarhoja oli silloin muutenkin harvassa.”

Juttu suomalaisista perinnekasveista ja Aspegrenin puutarhan toiminnasta ilmestyi numerossa 4/2021. Voit lukea koko jutun täältä.

(Kuva Aspegrenin puutarhasäätiö) Aspegrenin puutarha 2020-luvulla. Keltaisen kesäpäivänhatun takana kasvaa palmukaalia, lehtikaalin niin sanottua barokkiversiota. Myös dinosauruskaaliksi kutsuttu palmukaali sisältää runsaasti rautaa, C-vitamiinia, kalsiumia, proteiineja ja K-vitamiinia.


 

Tartu Kemia-lehden tilaustarjouksiin:

  • Tilaa itsellesi tai lahjaksi läheiselle – 69 euroa. Hintaan kuuluu sähköinen näköislehti, jota on helppo lukea ja jakaa.
  • Kannusta koululaista tai opiskelijaa lehtilahjalla – 49 euroa
  • Kiitä opettajaa ja lahjoita lehti kouluun – 19 euroa

Katso lisätiedot ja tee tilaus täällä.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia