Pienhiukkasten kammiomittauksille standardit

Mittauskammioissa tapahtuvalle pienhiukkastutkimukselle on laadittu standardit. Kammion olosuhteet ja tutkimusmenetelmät standardoitiin Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksen (Inar) johdolla.

Standardit määrittävät, kuinka kammiomittaukset tulee suorittaa ja miten niistä lasketaan pienhiukkasten muodostumis- ja kasvunopeudet virherajoineen.

Standardit julkaistiin Nature Protocols -lehdessä. Maailman tutkijat noudattavat jatkossa standardien edellyttämiä sääntöjä. Näin eri mittauksia voidaan verrata helposti toisiinsa.

Kammio edustaa koko ilmakehää

Osa ilmakehän pienhiukkasista on peräisin ihmisten toiminnasta, osa luonnosta.

Tätä nykyä 10–50 prosenttia koko ilmakehän kaasuista ja hiukkasista eli aerosoleista on ihmisen tuottamia.

Pienhiukkasten muodostuminen vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen, ja sama toimii myös toisinpäin.

Koska tutkijat eivät kokeissaan voi lämmittää koko ilmakehää, siitä napataan pieni palanen suljettuihin laatikoihin eli mittauskammioihin.

Kammioissa ilman lämpötilaa, ilmanpainetta, kosteutta, kaasuja, hiukkasia ja muita olosuhteita muutellaan kontrolloidusti.

Näin pystytään simuloimaan sekä tulevia että vuosisatojen tai -tuhansien takaisia oloja maapallolla. Simulointien avulla voidaan esimerkiksi selvittää, millaisia ilma ja pilvet olivat ennen teollista aikaa tai jopa ennen ihmisiä.

(Kuva Hanna Manninen) Yksi maailman suurimmista pienhiukkasten mittauskammioista sijaitsee Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa Cernissä. Kammion halkaisija on noin kolme metriä.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia