Pikkutarkka paratiisi – taiteilijat tieteen palvelijoina

Sinebrychoffin taidemuseon näyttely Linné ja pieni pala paratiisia esittelee kasviaiheisia maalauksia ja taiteilijoiden roolia tieteen palveluksessa. Mikroskoopin ansiosta kuvista saatiin täydellisen pikkutarkkoja.

Arja-Leena Paavola

Tieteellisellä tutkimuksella ja kuvataiteella oli kiinnostava yhteys etenkin 1700-luvulla, jolloin kaikista luonnonhavainnoista alettiin haluta tarkkoja visuaalisia esityksiä tieteilijöiden käyttöön.

Osa kasveihin perehtyneistä tutkijoista siirtyi tekemään tieteen ohessa taidetta. Myös esimerkiksi Helsingin yliopiston farmasian opiskelijoiden opintoihin kuului aina 1900-luvun puoliväliin asti kuvataulujen maalaaminen kasvi- ja eläinrohdoksista.

Tunnetun ruotsalaisen luonnontieteilijän Carl von Linnén (1707–1778) uran alkuaikoina kasvitiede ei vielä ollut itsenäinen tieteenala vaan osa lääketiedettä. Kun Linné vuonna 1741 astui Uppsalan yliopiston lääketieteen professorin virkaan, hän sai samalla vastuulleen kaupungin kasvitieteellisen puutarhan, joka oli päässyt huonoon kuntoon.

Tuore professori aloitti suuret uudistustyöt, joiden tuloksena syntyi upea puutarha lukuisine kasvihuoneineen ja eksoottisine kasveineen. Puutarha esitteli Linnén uusia kasvitieteellisiä periaatteita eräänlaisena elävänä oppikirjana.

Linné oli jo vuonna 1735 julkaissut mullistavan teoksensa Systema Naturae, joka loi perustan eliöiden nykymuotoiselle luokittelulle.

Samoihin aikoihin hän oli tutustunut saksalaiseen taiteilijaan Georg Dionysius Ehretiin (1708–1770). Tuttavuudesta innostunut Ehret teki kuparikaiverruksen, johon hän kuvasi Linnén kehittämän taksonomisen järjestelmän.

Kaiverrus osoittaa, ettei kuvataide ollut tieteellisissä kirjoituksissa pelkästään koristeellinen lisä vaan myös tehokas havainnollistamiskeino. Kuvan avulla luokitusmenetelmä avautui vaivattomasti myös niille, jotka eivät osanneet lukea latinankielistä tekstiä.

Perinteisenä kukkamaalarina uransa aloittanut Ehret siirtyi vähitellen laatimaan pelkästään kasvitieteellisiä kuvituksia, ja hänestä tuli aikansa kysytyin erikoistaitaja.

Ehretin tuotantoon pääsee tutustumaan Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyssä Linné ja pieni pala paratiisia, jossa on esillä saksalaisen kasvitieteilijän Christoph Jacob Trewin (1695–1769) suurteos Plantae Selectae. Kirjan satakunta piirrosta ovat kaikki Ehretin käsialaa.

Puutarhojen aarteet haluttiin ikuistaa

Halu ikuistaa luonnon nopeasti muuttuva ja häviävä kauneus on ilmennyt eurooppalaisessa kuvataiteessa erityisesti kukka-aiheiden yleisyytenä.

Tieto muiden maanosien kasvi- ja eläinkunnasta laajentui löytöretkien ansiosta. 1600-luvun mittaan markkinoille ja jopa keräilykohteiksi tuli uusia kukkalajikkeita, mutaatioita ja risteytyksiä.

Kasvikokoelmistaan ja puutarhoistaan ylpeät omistajat halusivat myös teettää aarteistaan piirroksia ja maalauksia. Erityisesti Alankomaissa taiteilijoiden uudeksi asiakaskunnaksi nousi näin vauras porvaristo.

Kukka-asetelmia maalasivat myös monet naistaiteilijat, joiden valtakuntaan kodin puutarha kasveineen perinteisen käsityksen mukaan kuului. Heistä arvostetuimpia oli Haagissa syntynyt Rachel Ruysch (1665–1750), joka aloitti uransa jo 15-vuotiaana.

”Ruysch oli hyvin tuottelias, maineikas taiteilija, joka työskenteli läpi pitkän elämänsä aivan viimeisiin vuosiinsa asti. Kymmenen lapsen äiti toimi hovimaalarinakin”, kertoo Linné-näyttelyn kuraattori Claudia de Brün Sinebrychoffin taidemuseosta.

Taiteilija nautti jo elinaikanaan suurta arvostusta.

”Tiedetään, että hänen töistään maksettiin parhaimmillaan huomattavasti enemmän kuin kuuluisan Rembrandtin teoksista.”

Taiteilija oli nuoresta pitäen kosketuksessa luonnontieteisiin. Hänen isänsä Fredrik Ruysch oli anatomian ja kasvitieteen professori ja Amsterdamin kasvitieteellisen puutarhan johtaja.

Rachel-tytär ikuisti maalauksiinsa myös sellaisia kasvilajeja, joita ei aikakauden puutarhakirjoista löytynyt.

”Mahdollisesti hän käytti mallinaan tieteellisiin kokoelmiin talletettuja kasveja. Kaikki on kuvattu luonnontieteellisen tarkasti ja kasvit tunnistettavissa”, de Brün kertoo.

Sinebrychoffin näyttelyssä on esillä yksi Ruyschin öljyväriteos, johon hän on kuvannut esikoita, kamelioita ja ruusuja.

Mikroskooppi toi esiin pienimmätkin detaljit

Kukkamaalauksissa oli myös symbolinen taso, joka kuvaa luonnon kiertokulkua. Katoavaisuuden teema näkyi esimerkiksi maljakkoon leikatun kukan pudonneena terälehtenä.

Kukka-asetelmiin saattoi kuulua myös hedelmiä, jotka tarkemmin katsottuna vaikuttavat hieman ylikypsiltä. Niiden pinnalla liikkuu hyönteisiä, joita ovat houkutelleet sekä hedelmien sokeri että mädäntymistä aiheuttavat mikrobit.

”Maalausten ylitulkintaa kannattaa kuitenkin välttää”, de Brün sanoo.

”Kyse voi yksinkertaisesti olla tilaajan oman puutarhan kasvien esittelystä, jossa pääpaino oli luonnontieteellisessä kuvauksessa. Taiteessa pystytään toteuttamaan se, mihin luonto ei kykene: puutarhan koko kukkaloisto samassa teoksessa, vaikka todellisuudessa kasvien kukinta osui eri aikoihin.”

Aikakauden taiteen jopa häkellyttävä yksityiskohtaisuus on osin myös optisten laitteiden kehittymisen ansiota.

Solubiologian isäksi tituleerattu, Delftissä vaikuttanut Antoni van Leeuwenhoek (1632–1723) oli kehittänyt suurentavia linssejä ja mikroskoopin, joiden avulla oli mahdollista tarkastella pienimpiäkin detaljeja ja toistaa ne maalauksissa.

Vaikka monet ajan maalauksista ovat pienikokoisia, kukkien heteiden siitepöly on selvästi nähtävissä, ja lehdellä kävelevä muurahainenkin on kuvattu pikkutarkasti.

Suomen ensimmäinen kemian professori Pehr Adrian Gadd (1727–1797) oli puolestaan hyötykasvien tuntija ja niiden viljelyn edistäjä. Hänen aikalaisensa, kasvitieteilijä Pehr (Pietari) Kalm (1716–1779) taas vastasi Turun Akatemian puutarhasta.

Kollegat olivat myös kilpailijoita keskenään, sillä he joutuivat taistelemaan samoista rahoituksista. Parisataa vuotta myöhemmin kaksikko on päätynyt kisaamaan myös yhden ja saman muotokuvan ”omistajuudesta”.

Juttu kasvitaiteilijoista ja -tieteilijöistä julkaistiin numerossa 3/2022. Lue koko juttu täältä.

(Kuva Museum Bojmans) Ambrosius Bosschaertin 1600-luvun maalauksessa puutarhan kukkasatoa on keräty aseteltavaksi maljakkoon. Kuten monien aikalaisteoksissa, mukana on myös hyönteisiä.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia