Raili Nuortila 1929–2019 – Kemianteollisuuden tahtonainen

Tahtonaisen tie vei maatilalta kemianteollisuuden huipulle

 

Kemianteollisuus ry:n entinen toimitusjohtaja, diplomi-insinööri Raili Nuortila (o.s. Vilppula) kuoli Helsingissä 90-vuotiaana 6. joulukuuta 2019. Hän oli siirtynyt muutamaa viikkoa aiemmin kodistaan hoitokotiin.

Raili Nuortila syntyi Asikkalassa 12. huhtikuuta 1929 Heino ja Kerttu Vilppulan perheen viidenneksi lapseksi. Myöhemmin hän sai kolme nuorempaa sisarusta.

Nuortila kuvasi lapsuutensa maatilaa ympäristöksi, jossa hän oppi pitämään jalkansa tukevasti maassa ja tekemään lujasti töitä.

”Sain arvokkaat eväät kotoa. Viisaat vanhemmat laittoivat lapset harkitsemaan asioita itsenäisesti, ja me kaikki päädyimme akateemiselle uralle.”

Nopeaoppinen tyttö oppi lukemaan neljän ikäisenä. Kuusivuotiaana hän aloitti kiertävän kansakoulun, josta jatkoi kolmen vuoden jälkeen oppikouluun.

Hän valmistui ylioppilaaksi 17-vuotiaana keväällä 1946 ja aloitti syksyllä kemian opinnot Teknillisessä korkeakoulussa.

Valinnan taustalla vaikutti perhettä kohdannut menetys.

Vanhin poika Heikki oli suorittanut Teknillisessä korkeakoulussa sähkötekniikan opintoja asevelvollisuutensa ohessa. Isonveljen kaaduttua jatkosodassa heinäkuussa 1944 opinahjo alkoi vetää pikkusiskoa puoleensa.

Kahden uran perhe

Raili Nuortila työskenteli opiskelukesinään Teknos-Tehtaat Oy:ssä Pitäjänmäellä.

Lopputyössään hän tutki professori Pekka Kirjakan ohjauksessa hartsin valmistusta koivuperäisestä raaka-aineesta ja valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1953.

Samana vuonna hän avioitui arkkitehti Aarne (Ade) Nuortilan kanssa, johon oli tutustunut ylioppilaskunnan riennoissa. Perhe kasvoi pojalla ja kolmella tyttärellä vuosina 1954–1964.

Aarne Nuortila toimi pitkään Rakennushallituksessa, jossa hän vastasi muun muassa Suomen suurlähetystöjen rakennus- ja saneeraustöistä. Matkapäiviä kertyi.

Arjen sujumisen kahden uran perheessä mahdollisti luotettu kodinhoitaja.

Suomi eli 1950-luvulle tultaessa säännöstelytalouden loppuvaihetta, ja työpaikat olivat tiukassa.

Vastavalmistunut diplomi-insinööri sai ensimmäisen vakituisen työnsä lisenssivirastosta, jonka tehtävänä oli maan vähäisen ulkomaanvaluutan jakaminen.

Osastosihteerin työssään hän pääsi seuraamaan, miten ja millaisten kemikaalien hankintaan yritykset anoivat valuuttaa.

Neljän vuoden jälkeen markka devalvoitiin, ja ulkomaankauppaa alettiin vapauttaa. Tilanne iski ankarasti lisenssivirastoon, joka päätti antaa potkut naimisissa oleville naisille.

”Ajateltiin, että miehet elättäkööt.”

Nuortilalle ajatus ei sopinut. Kotona oli kaksi pientä lasta, ja aviomies oli juuri lähtenyt Asla-stipendiaattina Yhdysvaltoihin.

Ratkaisuksi löytyi pätkätyö Suomen Teollisuusliitosta, joka tarvitsi kemian termistön tuntijaa laatimaan lausuntoa tullitariffin nimikkeistön uudistamishankkeesta.

Pestin päätyttyä Nuortila eteni liitossa kauppapoliittisen osaston apulaispäälliköksi ja myöhemmin päälliköksi.

Omilla kyvyillä eteenpäin

Raili Nuortila teki työrupeamansa hyvä veli -kerhojen kulta-aikaan. Miesverkoston ulkopuolelle jäämisestä ei hänen omasta mielestään koitunut uralle esteitä, korkeintaan hieman hidasteita.

”Minulla on enimmäkseen ollut esimiehiä, jotka ovat antaneet arvon kunnolla tehdylle työlle. Itse en koskaan ajatellut, etten voisi tehdä jotakin sen tähden, että olen nainen.”

Vuonna 1972 Suomen Pankin idänkaupan osasto tarvitsi vetäjää. Pankin johtokunnan jäsen Jaakko Lassila, perheen kesänaapuri Inkoon saaristossa, halusi tehtävään Raili Nuortilan, joka ei ensin innostunut.

Naapurinsa tuntenut Lassila nykäisi oikeasta narusta pohtimalla illanvietossa, vaivautuvatkohan 40 vuotta täyttäneet naiset enää oppimaan mitään uutta.

Nuortila ilmoitti ottavansa paikan vastaan.

Työmatkat suuntautuivat nyt usein Moskovaan, jossa työväenopistossa hankitulle venäjän kielen taidolle tuli käyttöä.

Raili Nuortila hallitsi myös englannin, saksan, ranskan ja ruotsin ja hyödynsi kielitaitoaan työpaikasta toiseen. Ulkomaisten delegaatioiden saapuessa hän edusti luontevasti arvokkaimman vieraan vierustoverina.

Työn ohessa hän suoritti kauppatieteiden maisterin tutkinnon vuonna 1977 ja sai toiselta kesänaapuriltaan Tellervo Koivistolta kehotuksen pyytää tutkinnon johdosta palkankorotusta. Sitä oli tietenkin haettava esimieheltä, Suomen Pankin pääjohtajalta Mauno Koivistolta.

Katse tulevaisuudessa

Raili Nuortila oli ennakkoluuloton, tulevaisuuteen katsova aikansa huippujohtaja ja kansainvälisyydessään edelläkävijä. Hän ilmaisi mielipiteensä aina suoraan ja ketään kumartamatta.

Johtajana hän piti huolen siitä, että kaikki saivat samat mahdollisuudet. Niille, jotka hoitivat tonttinsa hyvin, hän antoi tukensa, luottamuksensa ja lisää vastuuta.

Vuonna 1978 Nuortilalle avautui unelmien työ, kun hänet valittiin toimitusjohtajaksi alan etuja valvovaan Kemian Keskusliittoon. Järjestöön kuului suoraan ja jäsenjärjestöjen kautta satakunta alan yritystä.

Liitto toimi hänen aikanaan aktiivisesti Euroopan kemianteollisuuden järjestössä Ceficissä ja järjesti tutustumismatkoja eri puolille maailmaa.

Matkoilla Nuortila saattoi myös vapautua esittelemään loistavaa laulutaitoaan ja hyvää huumorintajuaan.

Raili Nuortilan viimeisen työvuoden 1993 alussa kemianteollisuuden liitot yhdistyivät Kemianteollisuus ry:ksi, jossa oli noin 220 jäsenyritystä. Työpaikka muutti Eteläranta kymppiin, ja liiton toimintaan liitettiin työnantajaedunvalvonta.

”Koko nykyinen työehtosopimusjärjestelmä sietää tulla mietityksi uudelleen”, kemianteollisuuden rautarouvaksi kutsuttu Nuortila tykitti vuotta myöhemmin eläkkeellelähtönsä kynnyksellä.

Hänen mukaansa poliitikoilla on kiusaus hääriä pienten sirpaleasioiden parissa, vaikka tarvittaisiin ennen muuta kokonaisuuden hallintaa.

”Meidän on ymmärrettävä, ettemme voi syödä enempää kuin tienaamme. Työn tekeminen ja jalostusarvon nostaminen ovat avaintekijöitä, joilla Suomi saadaan nousuun.”

Rikkautena suuri perhe

Raili Nuortila oli kiitollinen suuresta ”klaanistaan”, joka laajeni vuosien varrella kymmenellä lastenlapsella perheineen. Pariskunnan pitkäaikaiseen kotiin Museokadulle kokoontui kymmeniä henkiä perhejuhlien viettoon.

Seuraavassa polvessa varttuu kolme lastenlastenlasta, joista viime syksynä syntyneen nuorimmaisenkin hän ehti ilokseen tavata.

Pitkän uran päätyttyä Raili Nuortilalla oli aikaa ja terveyttä harrastaa, ylläpitää kuntoaan, nauttia kulttuurista ja tavata ystäviä. Hän seurasi kiinnostuneena aikaansa ja lempilukemistojaan viimeisiin kuukausiinsa asti.

Kun 66 vuotta kestänyt onnellinen avioliitto päättyi Aarne Nuortilan kuolemaan 6. syyskuuta, hän alkoi suuntautua rauhallisesti omaan lähtöönsä.

Sen aika koitti itsenäisyyspäivänä kolme kuukautta myöhemmin.

Leena Joutsen
Kirjoittaja on Kemia-lehden päätoimittaja.

Kuvan on ottanut Pike Nuortila.

Kirjoituksen sitaatit ovat Raili Nuortilan haastatteluista Kemia-lehdissä vuosina 1993 ja 2017.

Lue vuonna 1993 ilmestynyt haastattelu täältä.

Lue vuonna 2017 julkaistu Suomalaiset naiset ja kemia -sarjan juttu täältä.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia