Sata ja yksi vuotta keisariperheen tragediasta

Oli aamuyö 17. heinäkuuta 1918, kun Venäjän viimeinen keisari, Suomen suuriruhtinas Nikolai II herätettiin kesken uniensa.

Samalla vartijat kiskoivat hereille myös koko muun perheen: keisarinna Aleksandran ja lapset, Olgan, Tatjanan, Marian, Anastasian ja Aleksein.

Tsaari ja hänen perheenjäsenensä oli vallankumousvuonna 1917 kyyditetty Siperiaan ja siirretty sieltä Jekaterinburgin kaupunkiin Ipatjevin taloon, jossa Romanovien hallitsijasuvun aikakausi Venäjän valtaistuimella tuli lopulliseen päätökseensä.

Vartijat johdattivat vankinsa talon kellariin, jossa nämä kohtasivat brutaalin kuolemansa. Osa tyttäristä survottiin hengiltä pistimillä.

Runnellut ruumiit haudattiin kaupungin ulkopuolelle metsään, jonne niiden oli määrä jäädä ikuisiksi ajoiksi.

Vuosikymmeniä myöhemmin salainen hautapaikka kuitenkin paljastui. Kun Neuvostoliitto vuonna 1991 hajosi, tutkijat pääsivät aloittamaan työnsä.

Dna-analyysi vahvisti metsähaudan vainajien henkilöllisyyden, mutta kaksi heinäkuun 1918 verilöylyn uhreista puuttui. Minne Maria ja Aleksei olivat kadonneet?

Lue täältä Kemia-lehden juttu, joka ilmestyi vuonna 2007 sen jälkeen, kun myös kaksi viimeistä sisarusta oli vihdoin löydetty.

[kuvateksti] Viimeisen tsaarin perhe kuvattuna vuonna 1913. Keskellä keisari Nikolai ja keisarinna Aleksandra, heidän lapsensa vasemmalta oikealle Olga, Maria, Anastasia, Aleksei ja Tatjana.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia