Suomalaistutkimus paljasti ystäväkoruja kivikaudelta

Koillis-Euroopan metsästäjä-keräilijäyhteisöt valmistivat jo 6 000 vuotta sitten taidokkaita koruja, joita kutsutaan nimellä liuskerengaskorut.

Kun koruista on arkeologisissa kaivauksissa löydetty palasia, niiden on oletettu rikkoutuneen vuosituhansien mittaan itsestään.

Helsingin ja Turun yliopistojen tutkimus kertoo kuitenkin toista: korut ositettiin jo niiden käyttöaikana tarkoituksella useaan kappaleeseen.

Fragmentit ovat näin voineet toimia kivikautisina ”ystäväkoruina” eli symboloimassa ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita, tutkijat esittävät.

Geokemiallinen koostumus selville

Tutkijat päätyivät johtopäätökseensä sovittamalla liuskerengaskorujen kappaleita yhteen. Lisäksi he analysoivat korujen geokemiallisen koostumuksen ja tutkivat esineiden käyttö- ja valmistusjälkiä.

Koska saman korun palasia löytyi kahdelta eri kohteelta, näyttää siltä, että kappaleita on kantanut kaksi eri henkilöä. Tähän viittaa myös se, että toinen fragmenteista oli työstetty huolellisemmin kuin toinen.

”On mahdollista, että näissä esineen kappaleissa näkyy kahden eri yksilön kädenjälki ja mieltymykset. Ehkä nämä henkilöt kantoivat koruja symboloimassa jotain luotua yhteyttä”, sanoo Helsingin yliopiston tutkijatohtori Marja Ahola.

Ryhmä löysi myös kaksi saman valmistusprosessin aikana syntynyttä liuskerengaskorua, joista toinen oli kaivettu esiin vanhalta asuinpaikalta ja toinen sen läheisestä kalmistosta. Tämä viittaa yhteydenpitoon elävien ja kuolleiden välillä.

”Tämä on myös ensimmäinen selkeä materiaalinen yhteys tietyn asuinpaikan ja kalmiston välillä”, Ahola kertoo.

Korumateriaalia tuotiin kaukaakin

Reilun 50 liuskerengaskorun röntgenfluoresenssianalyysi (XRF) osoitti, että osa koruista tai niiden kappaleista oli tuotu satojen kilometrien päästä Venäjän Äänisjärveltä.

XRF-analyysillä voidaan selvittää epäorgaanisten arkeologisten materiaalien alkuainepitoisuuksia ja raaka-aineita erittäin tarkasti.

Menetelmää voidaan soveltaa täysin kajoamattomana pinta-analyysinä, jolloin se soveltuu erinomaisesti arkeologisten esineiden tutkimukseen.

Kun tutkijaryhmä vertaili esineiden alkuainepitoisuuksia ulkomaisista aineistoista julkaistuihin tuloksiin, se kykeni todistamaan, että osa koruista tai niihin käytetystä kivimateriaalista kulkeutui Suomen alueelle laajan vaihtoverkoston myötä.

Pääosin materiaali oli peräisin Äänisjärven alueelta.

Esineiden kemiallisessa koostumuksessa oli myös variaatiota, joka korreloi niiden muotoilun kanssa.

”Nämä seikat viittaavat siihen, että koruja valmistettiin Äänisjärvellä eri valmistussarjoissa, todennäköisesti eri paikoissa ja monien valmistajien käsissä”, sanoo dosentti Elisabeth Holmqvist-Sipilä Helsingin yliopistosta.

(Kuva Marja Ahola) Kivikautisten liuskerengaskorujen analysointi on poikinut yllättäviä tuloksia.


 

Tilaa Kemia-lehti loppuvuodeksi 2022 ja auta Ukrainaa!

  • Tilaa itsellesi tai lahjaksi läheiselle – 66 euroa.
  • Kannusta koululaista tai opiskelijaa lehtilahjalla – 44 euroa.
  • Kiitä opettajaa ja lahjoita lehti kouluun – 18 euroa.
  • Lahjoitamme puolet tilausmaksusta ukrainalaisten auttamiseen Pelastakaa Lapset ry:n kautta.

Katso lisätiedot ja tee tilaus täällä.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia