Tšernobylin ydinturma loi aavekaupungin

Tšernobylin ydinvoimalan nelosreaktori räjähti 26. huhtikuuta 1986. Silloisessa Ukrainan neuvostotasavallassa sattunut turma on historian suurin ydinkatastrofi. Läheinen 50 000 asukkaan Pripjatin kaupunki jouduttiin evakuoimaan kokonaan.

Kun ydinreaktorin tuhosta on kulunut 33 vuotta, luonto on vallannut Tšernobylissa ihmisiltä takaisin sen, mikä sille kuuluu.

Huhtikuussa 2019 tyhjentyneiden asuntojen sisällä kasvaa nuoria puita. Tšernobylia ympäröivä 30 kilometrin suojavyöhyke on muuttunut villieläinten, myös erilaisten harvinaisten lajien turvakodiksi.

Lintujen viserrys ja sammakoiden kurnutus peittävät alleen alueella vierailevien säteilymittarien piipityksen.

Piippaus tihenee, kun astuu pois päällystetyltä tieltä. Erityisen hätäistä piipitys on sammaleiden päällä, jotka säilövät säteilyä tehokkaasti.

Metsä on kätkenyt betoniaseman, joka valmisti raaka-aineen, kun räjähtäneen reaktorin päälle loppuvuodesta 1986 valettiin valtava betoninen sarkofagi.

Vuonna 2016 vanhan kuoren päälle liu’utettiin uusi, entistä kestävämpi suoja, jonka on määrä kestää sata vuotta.

Mitä jäljelle jää

Tšernobylin alueella käy tätä nykyä töissä joitakin satoja ihmisiä. Vieraat ovat päässeet paikalle erikoisluvalla. Vuodesta 2015 alue on ollut avoinna tavallisten turistien vierailuille.

Puolentoista viime vuoden aikana tuhon jäljet on oppaan tilastojen mukaan nähnyt 180 000 vierasta 84 maasta.

Onnettomuuden nostattama radioaktiivinen pilvi kulki tuulen mukana ensimmäisenä kylään, joka sijaitsi vain parin kilometrin päässä voimalasta.

Kylän puutalot on tuhottu. Jäljelle on jäänyt vain muutama hallintorakennus ja päiväkoti.

Päiväkodin näkymä on lohduttoman kaoottinen. Täältäkin on viety kaikki, mikä on irti lähtenyt, ja lopuksi paikkoja on rikottu. Roskaa ja lasinsirua on kaikkialla.

Säteilyvaaran vähentämiseksi Tšernobylin teitä pestään säännöllisesti. Omin päin paikkoja ei saa lähteä tutkimaan.

Marja-Liisa Kinturi

(kuvassa) Hylätyn päiväkodin nuket muistuttavat menneistä ajoista. Kuva: Marja-Liisa Kinturi

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia