Tutkijat haastavat Alzheimerin taudin

Alzheimerin tauti on ankara vastustaja. Tutkimus tuottaa kuitenkin jatkuvasti uutta tietoa, jonka pohjalta saatetaan löytää uusia keinoja sairauden suitsimiseen.

Sisko Loikkanen

Saksalainen psykiatri ja neuropatologi Alois Alzheimer (1864–1915) esitteli Tübingenissä vuonna 1906 järjestetyssä psykiatrien kokouksessa uuden löytönsä, dementiaa aiheuttavan taudin.

Esitys ei tarinan mukaan juuri herättänyt kuulijakunnan mielenkiintoa.

Kului muutama vuosi, kun toinen saksalaislääkäri Emil Kraepelin (1856–1926) julkaisi alan oppikirjan ja nimesi siinä uuden sairauden Alzheimerin taudiksi.

Vaikka aikalaiset eivät heti kiinnostuneet, nykyään tilanne on täysin toinen.

Alzheimerin taudin tiedetään edustavan peräti kahta kolmasosaa kaikista dementiasairauksista. Maailmassa lasketaan nyt olevan jopa 35–45 miljoonaa tähän aivoja rappeuttavaan tautiin sairastunutta ihmistä.

Kun maapallon väestö jatkuvasti ikääntyy, tapausten määrä väistämättä nousee entisestään.

”Vuoteen 2050 mennessä luvun arvioidaan kaksinkertaistuvan. Taustalla on se, että erityisesti Afrikassa ja Aasiassa eliniän odote kasvaa ja väestö elää vanhemmaksi”, kertoo kudos- ja solubiologian professori Mikko Hiltunen Itä-Suomen yliopistosta.

Alzheimerin tauti on hermorappeumasairaus, jossa aivosolujen välinen viestintä alkaa vähitellen heiketä. Näin myös Alzheimer-potilaan muisti ja muut kognitiiviset eli tiedolliset toiminnot rapautuvat ja lopulta katoavat kokonaan.

Tauti voi antaa itsestään vihiä jo varhain. Sen ensimmäiset oireet saattavat ilmaantua 10–15 vuotta ennen varsinaista dementiaa.

Taustalla aivojen sakkaumat

Tiedossa on, että Alzheimerin tautiin sairastuneen aivoihin kertyy kahdenlaisia sakkautuneita proteiinirakenteita. Niistä ensimmäiset koostuvat beeta-amyloidista ja toiset tau-proteiinista.

Sitä ei kuitenkaan vielä tiedetä, mikä laukaisee elimistön tuottamaan tällaisia haitallisia kertymiä.

”Eläinmalleissa näillä kahdella patologisella prosessilla näyttäisi olevan vähän erilainen kinetiikka”, kertoo dosentti, tieteellinen johtaja Henri Huttunen Herantis Pharma Oyj:stä.

”Amyloidiplakit eli liukenemattomat sakkaumat alkavat muodostua ensimmäisinä, mutta vasta kun aivoihin kertyy tau-proteiinikasaumia, tautiprosessi käynnistyy toden teolla.”

Beeta-amyloidin rooli on Mikko Hiltusen mukaan tosin hieman ristiriitainen.

”Sitä syntyy aivokudoksessa esimerkiksi välittömästi päähän kohdistuneen akuutin trauman jälkeen. Kun aivokudos alkaa toipua, beeta-amyloidipeptidin tuotanto asettuu pikkuhiljaa jälleen normaalille tasolle.”

Tämä viittaa Hiltusen mukaan siihen, että beeta-amyloidilla saattaa olla akuutissa vauriossa myös suojaavaa roolia.

”Pitkittynyt tuotannon lisääntyminen tai beeta-amyloidin vähentynyt hajotus ovat kuitenkin vääjäämättä aivoille haitallisia.”

Niin beeta-amyloidi kuin tau-proteiinikin rakentuvat peptidiketjuista, joissa aminohapot liittyvät toisiinsa peptidisidoksin. Alzheimerin taudissa peptidiketjut laskostuvat tavalla, joka poikkeaa normaalista. Tämä nopeuttaa liukenemattomien sakkamaisten kertymien muodostumista.

Varsinkin 42 aminohaposta koostuvalle beeta-amyloidipeptidille Abeta 42:lle on tyypillistä, että se voi laskostua helposti sakkautuvaan muotoon.

Keskeisiä oligomeeriset välimuodot

Beeta-amyloidia syntyy hermosolussa, kun solukalvon sisältämä amyloidiprekursoriproteiini pilkkoutuu entsymaattisesti. Pilkkoutumisesta vastaavat sekretaasi-nimiset entsyymit.

”Vaikka Alzheimerin taudin yhteydessä usein puhutaan erityisesti aivojen amyloidiplakeista, hermosolujen toiminnan kannalta niitä tärkeämmässä asemassa ovat erilaiset beeta-amyloidin liukoiset oligomeeriset välimuodot”, Henri Huttunen huomauttaa.

”Varsinkin hermosolujen välisten synapsien eli liitosten toiminta häiriintyy herkästi beeta-amyloidioligomeerin vaikutuksesta.”

Tau on puolestaan beeta-amyloidia paljon suurempi, yli 400 aminohappoa sisältävä proteiini, jolla on fysiologisesti tärkeä tehtävä hermosolun tukirangan säätelyssä.

Useissa keskushermostosairauksissa potilaiden aivoista on kuitenkin löydetty tau-proteiinia, joka on laskostunut epänormaalisti ja sitten kertynyt kasaumiksi.

”Toisin kuin beeta-amyloidi aivoihin sakkautunut tau-proteiini kykenee yksin aiheuttamaan hermosolujen toiminnallista rappeumaa ja kuolemaa”, Huttunen valaisee.

Sakkautunut tau-proteiini voikin aiheuttaa kokonaisen kirjon erilaisia hermorappeumasairauksia. Niitä kutsutaan yhteisellä nimellä tauopatiat.

”Näissä taudeissa aivoihin kertyy pääsääntöisesti vain sakkautuneesta tau-proteiinista koostuvia hermosäiekimppuja eikä välttämättä lainkaan amyloidiplakkeja.”

Tiede taistelee Alzheimeria vastaan kaikin käytettävissään olevin keinoin. Tautiin kehitetään niin uutta diagnostiikkaa kuin hoitojakin. Lue numerossa 7/2021 julkaistu juttu kokonaisuudessaan täältä.

(Kuva Itä-Suomen yliopisto) Alzheimer-potilaiden määrä kasvaa, mutta omaa sairastumisriskiään voi pienentää hyvillä elintavoilla, korostaa professori Mikko Hiltunen.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia