”Vaihtoehtoiset faktat” ovat myös terveysriski

ELÄMME PARHAILLAAN Covid-19-epidemian toista vaihetta Suomessa. Tartuntojen määrä on kääntynyt nopeaan kasvuun, jota pyritään taittamaan tiukoilla rajoitustoimilla.

Uuden viruksen aiheuttama epidemia on tuonut konkreettisesti esiin luotettavan tiedon merkityksen mutta osoittanut myös, että sen löytäminen on epäluotettavan tiedon tulvan takia tavanomaista haastavampaa.

Mitä haittaa virheellisistä terveysuskomuksista sitten on? Mitä väliä sillä on, jos joillakuilla on virheellisiä käsityksiä sairauksista tai jotkut käyttävät tehottomia hoitoja, jos niistä on melko harvoin suoranaista haittaa?

Virheelliset terveysuskomukset hämärtävät kuvaa terveyden ja terveydenhoidon perusteista. Kun terveydestä, sairauksista ja hoidoista on tarjolla ristiriitaista tietoa, on vaikeampaa saada selville, mihin tietoon voi luottaa.

Voi syntyä myös epäilyä, käytetäänkö terveydenhoitoon ohjatut varat järkevästi. Poliittisten päättäjien virheellisillä terveysuskomuksilla voi olla erityisen haitallinen vaikutus terveydenhuoltoon.

HARHAANJOHTAVILLA TERVEYSVÄITTEILLÄ houkutellaan tutkimuksiin, tuotteiden käyttöön ja hoitoihin. Tällainen liiketoiminta pyrkii usein erottumaan ”koululääketieteestä” kiistämällä tutkimustulokset ja tuomalla esiin omat tulkinnat sairauksista sekä rahastamaan niihin perustuvilla hoidoilla.

Terveysuskomuksiin liittyvät tuotteet ja hoidot ovat normaalia liiketoimintaa siinä mielessä, että tavoitteena on mahdollisimman suuri myynti ja voitto.

Lääketeollisuuden myynnin arvo on noin tuhat miljardia euroa vuodessa. Lääketieteen ulkopuolisten terveystuotteiden ja palveluiden myynti on vuositasolla 200–300 miljardia euroa. Liiketoiminta on siis todella merkittävää ja kannattavaa.

Mikäli rahan haaskausta ei lueta ongelmaksi, virheellisen terveysuskomuksen keskeisin riski on, että oikeasti vaikuttava hoito viivästyy tai jää kokonaan saamatta.

Jos kyseessä on hyvänlaatuinen vaiva, haitta ei ole merkittävä. Mutta kun hoidettavana on esimerkiksi syöpä, verisuonisairaus, vakava infektio tai diabetes, vaikuttavan lääketieteellisen hoidon viivästyminen tai saamatta jääminen voi olla merkittävä riski.

EI OLE YLLÄTYS, että Covid-19-pandemia on synnyttänyt ennätysmäärän perusteettomia terveysväitteitä.

Oma lukunsa ovat ne, joissa kielletään viruksen tai epidemian olemassaolo, sekä erilaiset salaliittoväitteet. Niihin uskominen ei ole harvinaista Suomessakaan, mutta ilmiö on kuitenkin marginaalinen.

Haitallisempia ovat väitteet viruksen vaarattomuudesta tai suojautumisen tarpeettomuudesta, sillä niiden seurauksena alttiin väestönosan riski saada vakava tautimuoto voi kasvaa.

Haitallista on myös erilaisten ihmehoitojen tyrkyttäminen epidemian huolestuttamalle väestölle.

Sosiaalinen media oli keväällä täynnä perusteettomia väitteitä C-vitamiinin, hivenaineiden ja hopeaveden ihmeitä tekevästä tehosta. Viime aikoina on jaettu perusteettomia uskomuksia, joiden mukaan virusta voisi suitsia positiivisilla ajatuksilla, liikunnalla ja runsaalla vedenjuonnilla.

Suomessa Covid-19 on pysynyt näihin aikoihin asti niin hyvin kurissa, että emme ole kyenneet osoittamaan epidemian vakavuutta esimerkiksi kuolleisuuden perusteella. Infektion on siksi väitetty olevan vaarattomampi kuin vaikkapa influenssa.

Näyttöä vaarallisuudesta on kuitenkin monista muista maista, joissa epidemia on levinnyt.

Maskien ja muiden yksittäisten suojaustoimien merkitystä on ollut vaikea osoittaa tieteellisesti vakuuttavasti. Suositukset ovat perustuneet kaikkien toimien yhteistehoon, ja siitäkin on vain epävarmaa näyttöä lyhyeltä ajalta. Tämä on helppo kohde kritiikille.

EPIDEMIA SYNNYTTI ongelmia myös tieteessä.

Tieteelliset lehdet täyttyivät huonolaatuisista koronatutkimuksista, jotka eivät normaalioloissa olisi ylittäneet julkaisukynnystä. Artikkeleita on jouduttu vetämään pois, kun niissä on havaittu vakavia puutteita.

Samalla vertaisarvioimattomien esijulkaisujen määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Huonoista tutkimusraporteista tehtiin mediassa virheellisiksi osoittautuneita johtopäätöksiä.

Tutkimusten keskittyminen koronaepidemian biologiaan ja sen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin aiheutti myös sen, että monta muuta, kenties pidemmällä ajalla merkittävämpääkin asiaa jäi kuluneen vuoden aikana tutkimatta.

Juhani Knuuti
Kirjoittaja on lääketieteen tohtori, professori ja Turun valtakunnallisen PET-keskuksen johtaja. Juhani Knuutin blogeja tieteestä ja terveydestä voi lukea täällä.

Kuva: Roni Lehti

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia