Yhteistyössä on voimaa

ARVIOITSIJAT KYSYIVÄT, miksi pitää kolmeen kertaan arvioida yhteistyön laatua. Ensin tutkimusryhmässä, sitten konsortion sisällä ja vielä kansainvälisessä yhteydessä.

On selvitettävä, onko yhteistyö toisiaan täydentävää, tasapainoista ja yhteisiä tuloksia synnyttävää. Onko meillä näistä asioista niin suuri epävarmuus, että sen arviointia pitää painottaa?

Miten käy yhteistyö-, väittely- ja argumentaatiotaitojen, kun opiskellaan yksin ja erillään? Nämä seikat huolestuttavat digitalisaation mahdollistamassa yksinoppimisessa.

Opiskelijat eivät enää useinkaan asu soluasunnoissa vaan yksiöissä, ja kullakin on oma yksityinen puhelin. Satunnaiset kohtaamiset ovat vähissä eikä erilaisiin ihmisiin tutustu, kuten ennen vanhaan.

OPISKELIN KAUNOKIRJOITTAMISTA netissä Helsingin yliopiston Palmeniassa, enkä tuntenut kurssikavereita tai opettajaa.

Vasta parivuotisen kurssin loputtua tapasimme opettajan kotona ja näimme ja kuulimme toisemme. Muut ryhmät eivät tavanneet lainkaan.

Opettaja sanoi minulle, että hän oli kuvitellut minut ihan erilaiseksi kuin sitten oikeasti olin. Pidämme edelleen yhteyttä toisiimme, vaikka kurssista on kulunut jo yli 10 vuotta.

Sain valita, kuuntelenko opetuksen videolta vai luenko opintomateriaalin, kun äskettäin suoritin digiakatemian nettikurssin ja sain diplomin. Tuntui mukavalta nähdä opettaja. Mitään ryhmää opiskelijoista ei muodostunut, ainoastaan yksittäisiä suorituksia.

Valokuvausta opiskelin vuoden vaihteessa Norjassa tehdyistä englanninkielisistä videoista. Kurssilla ei ollut luettavaa materiaalia lainkaan.

Tein harjoitukset kamerallani, mutta tenttiä ei ollut. Opin paljon, ja sivustolle kuului myös klubi, joka ei kuitenkaan houkutellut suomalaista mukaan.

SAIN JUURI SUORITETTUA hyväksytysti Aalto-yliopiston englanninkielisen online-kurssin ”Starting up”. Kurssi oli netissä luettava ja tentittävä.

Aluksi kaipasin kovasti videota. Kurssi tuntui välillä puurtamiselta, mutta kun koko ajan opin uutta, se sai minut viemään kurssin loppuun. En tavannut kurssin tiimoilta ketään enkä tutustunut kehenkään.

Kurssiin oli kuitenkin liitetty useita online-keskustelupiirejä. En halunnut upota niihin keskusteluihin aikapulan vuoksi. Kurssi oli suorittamista.

IHMISELLÄ ON yleensä tarve toisten ihmisten seuraan, kuten huomasimme korona-aikana.

Kun kielikurssilla asuin englantilaisessa perheessä, heillä oli suuri huolenaihe, kun en ollut löytänyt ketään suomalaista seurakseni kurssilta. Lopulta löysin suomalaisen miehen alkeiskurssilta, ja hänen kurssikaverinsa kertoivat, miten hyvin hän oli oppinut. Se teki minut iloiseksi.

Pienet lapset ovat moninaisista syistä pahoinvoivampia kuin ennen. Näin sanovat lastenterapian ammattilaiset. Vanhemmatkin tuijottavat yhteistyössä omia kännyköitään.

Aivojen kehitys tarvitsee toista ihmistä lähelle. Ihmismielen kehitys on sosiaalinen prosessi. Ihminen oppii näkemällä, kuuntelemalla, tuntoaistilla, maistamalla ja tekemällä.

Nauru tarttuu ja ilo on yhteistä. Ovatko tulevaisuuden ihmiset erilaisia ihmisiä, jos heidän aivonsa eivät ole kehittyneet ihmiskontaktissa?

KÖYHYYS, NIUKKUUS saa ihmiset asettumaan samaan taloon, jossa tarvitaan yhteistyötä ja sosiaalisia taitoja. Toki sielläkin kanssakäymisen voi minimoida ja käyttää aikansa kännykän kanssa.

Ulkomailla näkee, kuulee, maistaa, tuntee ja haistaa erilaista kuin kotimaassa. Toinen oppii viikossa sen mihin toisella menee 10 vuotta. Jos on avoin, oppii, jos sulkee itsensä, ei opi.

Joharin ikkuna on yksi työväline avoimuuden ja itsensätuntemisen kasvattamiseen. Ikkuna on kehitetty yli 60 vuotta sitten kognitiivisen psykologian työkaluksi, mutta se on mielestäni edelleen hyvä työkalu esimerkiksi parantamaan viestinnällisiä taitoja.

KUN HAASTE ON mahdottoman suuri, esimerkiksi ryhmä kohtaa korkean esteen, joka pitää ylittää, tarvitaan yhteistyötä. Mietitään kunkin henkilön vahvuuksia ja taitoja ja suunnitellaan strategioita.

Ensin pitkät korkealle hyppäävät ihmiset saadaan esteen toiselle puolelle ja seuraavaksi mietitään ketkä siirtyvät viimeiseksi. Hyppäävätkö taitavimmat takaisin ja auttavat viimeiset yli?

Toimintaa pohditaan tarkasti, että kaikki saadaan varmasti esteen yli. Yhteistyön lopputuloksena on, että kaikki ovat ylittäneet esteen.

Toivottavasti yhä useampi on aktiivinen, suhteellisen sopeutuvainen ja erilaisuutta hyväksyvä. Yhteistyössä voi parhaimmillaan unohtaa itsensä ja siirtyä flow-tilaan yhdessä muiden kanssa.

Saila Seppo
Kirjoittaja on Suomen Akatemian Hiili hyödyksi (C1 Value) -akatemiaohjelman päällikkö ja Greenbutton Oy:n toimitusjohtaja.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Anna palautetta

Lisää uutisia